Auta lasta mäessä

KIRSTI MANNINEN

Ulkona on pimeää, mutta talon takana pulkkamäessä välähtelevät otsalamppujen valot ja hilpeät kiljahdukset säestävät pulkkien suhahtelua. Serkkukerho se siellä nauttii porukalla talven iloista pakkasesta piittaamatta. Mukana on taas koko lauma taaperoista murkkuihin. Ne kolme isoa muovipulkkaa, jotka ostin juuri ennen joulua kirpputorilta, ovat taas kovassa käytössä.

Päivällä sama joukko oli pellon keskelle tehdyllä lammella luistelemassa, mutta varoi sentään vielä lammen toista päätä, johon eno humpsahti viime viikonloppuna harmaalla ferkulla auratessaan luistinrataa pikkuväkeä varten.

Totta kai meidänkin nuoriso viihtyisi vaikka kuinka pitkään television, pädin ja kännykän ääressä, mutta onneksi suvussa on iso joukko sponsoreita, joiden tuella ja johdolla perikunta intoutuu talvisin uhmaamaan lunta, pakkasta, loskaa ja kesällä sadetta, tuulta tai hellettä.

Esimerkiksi tänään vanhin miniäni, vauvalomalainen, teki aloitteen luisteluretkestä ja lähti itse keskelle peltoa sitomaan luistimennauhoja ja auttamaan nitkunilkkaisimpia pysymään pystyssä.

Kun teinineidin luistimenterä oli irronnut, löytyi tädin varastosta juuri sopiva luistinpari myös hänen käyttöönsä.

Viime viikonloppuna, kun lumituisku teki meidän takapulkkamäestä laskukelvottoman, naapurinisäntä ryhtyi rivakasti tamppaamaan kylän lapsille omaa vähän jyrkempää mäenrinnettään laskukuntoon. Melkein parikymmentä mukulaa oli sielläkin ollut kuulemma pulkkailemassa.

Luisteluhetket, hiihtoretket ja pulkkamäet vaativat aikuisten avun lisäksi jatkuvasti välinesponsorointia ja valpasta kierrätyssilmää. Itse olen haalinut kirppiksiltä ullakolleni läjän erikokoisia luistimia, joista löytyi eilenkin sopiva pari yhdelle yksitoistavuotiaalle, jonka viimetalviset luistimet olivat jääneet pieniksi. Nyt ne odottavat seuraavan jalankasvua.

Ilman villasukkia, tumppuja, rukkasia, kaulaliinoja ja pipoja ei väki tarkenisi pakkasessa möyriä. Meikäläiseltä ei tosin sukan kantapää vieläkään tahdo onnistua, mutta onneksi naapurinemäntä ja kylän myyjäisväki pitää heimon villasukista huolta.

Toppahousujakin on hankittu varastoon. Sieltä kiskoi miniä tänään ylleen lisälämmikettä luistinradan laitaan.

Itse asiassa sponsorien ja talkoolaisten työpanokseen perustuu koko kylän liikuntaharrastus. Vävy ja naapurinisäntä huolehtivat kylän urheiluseuran puolesta latujen teosta. Koululle on kylän urheiluseura jo vuosia jäädyttänyt luistinradan talkootyönä.

Hiihtokilpailujen ajanottajat, mehunkeittäjät ja palkintojen hankkijat tekevät joka vuosi hartiavoimin työtä kylänväen hiihtoharrastuksen hyväksi.

Samoin viime kesänä urheiluseura organisoi meidän uimalammen rantaan kylän pienimmille oman uimakoulun, kun oikeisiin uimakouluihin oli liian pitkä matka.

Turha on siis päivitellä nykyajan lasten ja nuorten vähäistä liikkumista, jos ei itse ole valmis tukemaan sitä jollakin tavoin. Kyllä meitä 50-luvun lapsiakin autettiin liikkumisen alkuun. Isä minut vei ensimmäisiä kertoja Raahessa luistinradalle, sitoi hokkarit jalkaan ja piteli kainaloista, kunnes tasapaino löytyi.

Pulkkamäen rakensivat isommat lapset ja koulun mäen oli kai jäädyttänyt talonmies. Mumman kutomista lapasista kelpasi imeskellä lumipaakkuja ja voi sitä riemua, kun joulupukki toi lopulta ne oikeat kaunoluistimet, jossa oli kolme piikkiä kärjessä.