Aluevaltuustoja uhkaa demokratiavaje

Vallan keskittyminen näyttää olevan vaarana tammikuun aluevaaleissa, koska iso osa pienistä kunnista on jäämässä täysin ilman omaa edustajaa samalla kun keskuskaupungit saavat selkeän äänivallan.

Kunnilla on itsemääräämisoikeus ja lainsäädännöllinen tasa-arvo, joten kunnilla on myös oltava mahdollisuus vaikuttaa palveluihinsa. Kuntalaki on kaikille sama, vaikka kunnat ovat erikokoisia. Sen vuoksi on varmistettava, että myös pienempien kuntien asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa, jossa käsitellään kaikkien kuntien palveluja.

Uudistuksen keskeinen tavoite – yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinalueesta riippumatta – vaarantuu, mikäli alueen kaikki kunnat eivät ole edustettuina aluevaltuustoissa. Vallan keskittyminen keskuskaupunkiin/kaupunkeihin luo eriarvoisuutta, mutta soten lainsäädännössä tätä ongelmaa ei tunnisteta.

Kuntaliiton mukaan hyvinvointialueiden rahoitus ei ole riittävä, joten tarve palvelujen leikkauksille on todennäköistä ja se vie pohjan tärkeimmältä tavoitteelta, yhdenvertaisilta palveluilta. Aluevaltuustoissa tullaankin käymään tiukkoja vääntöjä leikkauksista.

Mikäli lähipalveluja leikataan ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ei riitä resursseja, vaarantaa se kustannusten kasvun hillinnän. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ei ole riittäviä taloudellisia kannustimia, joten erityisesti reuna-alueilla olevat kunnat joutuvat kokemaan sekä sote-palvelujen karkaamisen kauemmas että vähenevät resurssit ennalta­ehkäiseviin palveluihin.

Myös henkilökohtaiseen palveluun on oltava resursseja, koska teknologian ja digi­yhteyksien varaan emme voi ikääntyviämme jättää keskuksissakaan.

Oikeudenmukaisuutta lisäisi, että päätöksiä ei tehtäisi yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Pienten kuntien ja reuna-alueiden huoli on realistinen, jos päätökset tehtäisiin isojen ja vahvojen ehdoilla tilanteessa, jossa resurssien riittävyydestä ei ole näyttöä.

Yksi keino kohti demokraattisempaa päätöksentekoa on niin sanottu äänivalta­leikkuri, joka rajoittaa isojen ja kasvattaa pienten kuntien painoarvoa. Tällainen on käytössä muun muassa Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä.

Mikäli tavoitteena on vallan keskittämisen estäminen, pitäisi lainsäädännöllä varmistaa, että minkään kunnan edustus ei saa olla yli 49 prosenttia.