Saimi Hoyerin sielu lepää Puruveden rantamaisemissa.
Koti sielunmaisemassa
Uudessa kodissa maisema tulee sisään.
Saunakamari on samalla Saimin työhuone.Siellä on rauha kirjoittaa.
Männynsuomuorakkaat kannattaa poimia pieninä.
Saimi Hoyer tietää olevansa onnekas saadessaan elää sielunmaisemassaan. Rakkaiden sienipaikkojen äärellä.
TEKSTI: Mia Palokallio KUVAT: Jani Kautto Punkaharjun Vaaran kylällä
Pitkän, mutkaisen hiekkatien päässä tiedämme olevamme perillä, sillä ovensuusta pilkistävä punainen kiharapehko on tuttu teeveestä ja lehtien kansista. Jokainen naistenlehtiä lukenut tietää huippumalli Saimi Hoyerin.
Kotikulmilla, Punkaharjun Vaaran kylällä häntä ei kuitenkaan tunneta huippumallina.
”Täällä mä olen Jyken tyttö”, Saimi sanoo.
Saimin isä, näyttelijä Jyrki Nousiainen on kotoisin naapuripitäjästä Kerimäeltä. Saimi on viettänyt kaikki lapsuuden kesät täällä, perheen mökillä.
”Ukki oli metsätyönjohtaja ja hän tiesi tämän paikan, sillä lähellä oli tukinuittopaikka. Vanhemmat ostivat mökkitontin ja rakensivat tänne pienen mökin ilman mukavuuksia.”
”Tänne niemen kärkeen ei alkuun ollut tietäkään, soudettiin mökille ensimmäiset vuodet.”
Mökki on ollut Saimille rakkain paikka aina, murrosiässäkin. ”En kaivannut kaupunkiin. Nuorena vietin täällä syksyisin pitkiä aikoja yksin. Kalastin, sienestin ja marjastin.”
Saimi sanoo haaveilleensa Punkaharjulla asumisesta niin kauan kuin muistaa.
”Nuorena olisin halunut asua siinä pikkumökissä. Siinä ei ole varaavaa takkaa, mutta haaveilin, että olisi. Toivoin näkeväni talven täällä.”
Kymmenen vuotta maailmalla vain vahvisti kaipuuta sielunmaisemaan.
”Malliaikoina koti kulki matkalaukussa. Kun pääsin Suomeen, halusin aina tulla tänne.”
Maallemuutto vaivihkaa
Saimin unelma toteutui pari vuotta sitten, kun hän miehensä Thomas Hoyerin sekä Kaspar ja Hektor -poikiensa kanssa asettui asumaan Punkaharjulle.
Tosin asettuminen on varmasti väärä ilmaisu, sen verran varkain maisemanvaihto tapahtui.
Hoyereiden talo valmistui jouluksi 2010. ”Halusin jouluksi tänne. Pari päivää ennen jouluaattoa istuttiin tyhjän mökin lattialla ja odotettiin kalusteita, muistan sen aina”, Saimi hymyilee.
”Luultiin, että vietetään täällä joulut, hiihtolomat ja pääsiäiset. Mutta jäätiinkin joulun jälkeen tänne. Soitin päiväkotiin, etteivät pojat tulekaan.”
”Ensimmäisenä talvena oli hirmuisia, yli 30 asteen pakkasia ja sähkökatkoksia. Onneksi meillä on varaava takka; siirryttiin nukkumaan riviin takan eteen.”
Saimi sairastaa kroonista immuunipuutostautia ja alkuvuodesta 2011 hän joutui viettämään paljon aikoja sairaalassa.
”Palasin sairaalasta aina tänne elpymään.”
Pikkuhiljaa perhe vietti yhä enemmän aikaa Punkaharjulla, kunnes oli pakko tehdä ratkaisu. Syksyllä 2012 Kaspar aloitti eskarin Punkaharjulla.
Saimi on onnellinen, että hänen suurimmasta haaveestaan tuli Thomasin ja hänen yhteinen haave.
”Se on minulle hirmuisen suuri rakkaudenosoitus.”
Thomasin työ vie miehen usein maailmalle ja kotiin on monesti pitkä matka. ”Mutta hän sanoo, että kun hän ajaa tänne, se on sen arvoista.”
Huippumalli hurahti
Saimi on elämässään tottunut kaikenlaisiin ennakkoluuloihin. ”Jotkut luulevat, että tulin hulluksi, kun muutin maalle. He kuvittelevat, ettei se mallihempukka siellä pärjää.”
”Ihmiset kysyvät, miten te koulutatte lapsenne ja muuta vastaavaa. Ihan kuin me oltaisiin muutettu Marsiin!” Saimi puuskahtaa.
”Hullua, että joutuu puhumaan tästä.”
Poikien taksimatka kouluun ja eskariin on 45 minuuttia suuntaan.
”Onhan se pitkä, mutta taksi poikkeaa poimimaan muitakin matkan varrella. Punkaharjulla on ihan mielettömän hyvä ala-aste Puruveden rannalla, huikeissa maisemissa. Luontosuuntautunut koulu tekee Metlan kanssa yhteistyötä. Siellä kasvatetaan puita, tehdään töitä, jotta lapsille syntyy suhde luontoon.”
”Itselle luontosuhde syntyi lapsena, haluan siirtää sen lapsilleni. Heille täällä asuminen on valtava lahja: päästä kasvamaan tällaisen huvipuiston vieressä, seikkailemaan metsissä, uimaan ja kalastamaan.”
Eläköön kylä!
Kylälle asettuminen on ollut Saimille helppoa, olihan hänellä ennestään tänne vahvat suhteet.
”Naapurissa asuva Olli Laukkanen on mun vanhin ystävä. Olli opetti minut aikoinaan kalastamaan, minä opetin Ollin sienestämään ja nyt hän sienestää myyntiinkin. Nyt hän on ison tilan isäntä. Vahvat ja rehelliset ystävyyssuhteet säilyvät.”
Kylältä Hoyerit saavat herneet, mansikat, perunat ja leivät. Ja apua. ”Heikki Malinen tekee meille töitä, auraa ja tuo puita.”
Saimin mielestä maallemuuttajan pitää osata olla nöyrä, pyytää apua ja kunnioittaa ihmisiä maalla.
”Maallemuuttaja tarvitsee apua, ei täällä tule toimeen muuten. Hienoa, että näiden kaikkien ihmisten avulla voimme asua täällä.”
Toki elämisen tarvitaan muutakin. Toimiva tietoliikenne on välttämätön.
”Ja jos en olisi freelancer, olisi vaikeaa asua täällä.”
Vaaran kylä on Saimin mukaan eläväinen paikka. On vasta rakennettu leikkikenttä ja toimintaa kylätalolla. ”Syksyisin on perinteiset hirvijuhlat.”
”Kyläjuhlia on vuosia vietetty kesäisin rantakalalla muutaman kymmenen ihmisen voimin.”
”Viime vuonna päätettiin elvyttää kyläjuhlat. Pyysin Pave Maijasen tänne esiintymään, meillä oli isot myyjäiset lähitilojen tuotteista, tanssia ja lettuja. Superonnistuneissa juhlissa oli 300 ihmistä.”
”Viime talvena sitten mietittiin porukalla, miten tämän kesän juhlista saataisiin vielä isommat ja paremmat. Vähän lisää kaikkea, arpajaispalkintoja, myyjiä. Kaikki olivat innolla mukana. Väkeä tulikin sitten kauempaakin ja mukana oli 400 ihmistä.”
”Ihmiset uskovat, että kylät tarvitsee elvyttää. Maarit ja Sami Hurmerinta tulivat esiintymään pienellä palkalla, koska haluavat olla elvyttämässä kylätoimintaa. Hekin nauttivat tunnelmallisesta kyläjuhlasta”
Palvelut pakenevat
Elävän maaseudun puolesta Saimi voisi puhua vaikka kuinka. Hän näkee maaseudun mahdollisuudet, mutta myös isot haasteet. Pakenevat palvelut.
”Maaseudulla olisi tilaa taiteilijoille ja monen alan yrittäjille tehdä työtä ja elää. Mutta jos halutaan ihmiset maalle, pitäisi ottaa heidät vastaan. Ja tarjota palveluita.”
Punkaharjun liityttyä Savonlinnaan kaikkia palveluita karsitaan ja osa siirtyy Savonlinnaan.
Esimerkiksi Punkaharjun terveyskeskuksen vuodeosasto siirtyy vuodenvaihteessa Savonlinnaan.
”Jos vaikka täällä Vaaran kylällä asuvan puoliso joutuu Savonlinnaan, mieti, miten pitkä matka vanhukselle tulee mennä katsomaan puolisoaan joka päivä. Pari tuntia suuntaan, ei se onnistu.”
”Nyt yritetään lakkauttaa Punkaharjun kirjastoa. Ala-aste halutaan yhdistää yläasteeseen ja lukioon. Toisaalta lukio ollaan lakkauttamassa.”
”Millä tänne maalle saadaan ihmisiä asumaan, jos kaikki palvelut lakkautetaan?”
Kansallispuistokummi kuolemaan saakka
Vapaaehtoistyö on Saimia kiinnostanut aina.
”Odotin vain, että löydän jotain, minkä takana voin sataprosenttisesti seistä. Kun Metsähallituksen luontopalveluista soitettiin ja pyydettiin kansallispuistokummiksi, huusin puhelimeen: joo!”
”Tämä on huikea duuni, olen oppinut paljon ja aion jatkaa tätä kuolemaani saakka.”
Elokuun lopulla Saimi on mukana Espoossa luontokeskus Haltiassa, missä vietetään Suomen luonnon päivän pääjuhlaa.
Saimi on kiertänyt paljon kouluilla puhumassa luontosuhteesta. Kiertäessään hän on todennut, miten ohut luontosuhde monilla lapsilla ja nuorilla on.
”Nuoret, jotka asuvat maalla, kansallismaisemassa, eivät välttämättä mene luontoon. Jos kaupunkilaislapsia arvostellaan siitä, että he kököttävät sisällä tietokoneen ja pelien äärellä, eivät maalaislapsetkaan ole kaukana siitä”, kummi huokaa.
”Nämä täällä eivät sentään kompastele puiden juuriin, niin kuin oli käynyt Espoossa, kun koululaisia oli viety metsään.”
Elämän parasta aikaa
Luonnon keskellä eläminen on ollut hyvä ratkaisu myös terveyden kannalta. Saimin vakava krooninen sairaus on vaatinut sopeutumista.
”Metsä on paras paikka. Siellä on hyvä huutaa murheet ulos ja nauraa naurut. Metsä kuuntelee ja antaa olla hiljaa. Sieltä saan eniten voimaa.”
Syksyn pimeitä Saimi ei ole koskaan pelännyt, päin vastoin: syksy on hänestä vuoden hienointa aikaa.
”Lokakuu ihan parasta. Silloin on vielä sieniä ja on ihanaa istua kuistilla öljylampun valossa perkaamassa niitä. Lokakuussa saa hyvin kalaakin. Tykkään lokakuun illoista ja varhaisista aamuista.”
Toistaiseksi perhe aikoo pysyä Punkaharjulla. ”Täällä on koti, sydämen paikka, kiinnekohta, sienipaikat, metsät”, Saimi toteaa.
”Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. Nyt ajattelen, että se on täällä.”
Suomen luonnon päivä 30.8.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
