Harkinnalla voi myös vähentää byrokratiaa

Yhteiskuntamme kilpailukyvyttömyyden yksi syy on viranomaishallinnon jäykkyys. Suomessa luovuttiin 1980- 90- luvuilla päälliköistä ja päällikkövirastoista. He luottivat asiakkaaseen, olivat rohkeita, eivätkä pelänneet omaa asemaansa.

Silloin oli käytössä harkinta. Nyt virkamiehet ovat varovaisia, harkintaa ei juurikaan ole.

Kansalaisen hakiessa jotakin päätöstä tai ratkaisua, häneltä edellytetään valtavat määrät paperia. Tämä simputus on usein liikaa, ja hankkeesta luovutaan tai se totutetaan ilman viranomaislupia.

Valtionhallinnon vetäytyessä kunnista maakuntakeskuksiin, kuntalaisten erilaiset lupahakemukset ohjattiin elykeskuksiin, aluehallintovirastoihin tai valtakunnallisiin jättivirastoihin kuten Eviraan, Valviraan, Trafiin ja Tulliin.

Puhelinyhteydet tehtiin lähes mahdottomiksi. Alamaisina tiedämme, millaista on odottaa keskuksen tilalla olleen koneäänen ohjeita: valita sitä (numero 2) ja odottaa tätä.

Virkamiehet pääsivät piiloon. Virastojen asiakaspalvelu­asenne on muutamia rohkeita virkamiehiä lukuun ottamatta tylyä ja muodollista. Kansalainen puree hammasta, kun yrittää viedä asiaansa päätökseen.

Kansalaisen ja yrittäjän hakemukset viranomaisille ovat melkein aina omaperäisiä, yksilöllisiä. Nyt viranomainen vaatii selvityksiä, lausuntoja ja todistuksia, vaikka asia olisi harkinnalla ratkaistavissa heti lainmukaisesti. Päätöksen­teko siirtyy, ja pyydetään lisää paperia.

Käsittelevä virkamies ei asetu vähääkään asiakkaan asemaan, vaan valvoo vain säädösten ja ohjeiden täydellistä täyttämistä. Yksi käytetty veruke on, että EU-säädökset edellyttävät sitä ja tätä.

Sipilän hallituksen tulee avata virastot suomalaisille. Virkamiesten pitää kohdata asiakas simputtamatta! Harkinta tulee ottaa taas käyttöön päätöksenteon saamiseksi linjakkaaksi ja nykyistä nopeammaksi.