Tarvitsemme paljon enemmän kuin ideoita

Mitä kehittynyt talous tällä hetkellä eniten tarvitsee menestyäkseen?

Olemme aikoja sitten ohittaneet vuosikymmenet, jolloin kehityksen este oli pääomien puute. Meidän ei tarvitse Urho Kekkosen tavoin pohtia, onko maallamme malttia vaurastua, eli kärsivällisyyttä säästää rahaa kulutuksesta investointeihin.

Rahaa kyllä kannetaan ulkomailta sisään Suomeen, jos investoinnit ovat lupaavia.

Viime vuosina onkin havahduttu siihen, että talou­dessa niukkuutta on yhä enemmän ideoista. Se menestyy, joka saa parhaiten ajateltua asioita uusiksi.

Miksei korkeasti koulutetulla Suomella sitten tälläkin hetkellä suju erinomaisesti? Luulisi, että osaamme ideoida.

Vastaus on surkuhupaisa paradoksi: ideat ovat kaikki kaikessa, mutta yksistään niistä ei ole mihinkään.

Otetaan esimerkki. Aikoinaan Nokian johto hautasi idean kosketusnäytöllisestä puhelimesta liian kalliina ja riskialttiina hankkeena. Kolme vuotta myöhemmin Apple julkaisi iPhone-kännykkänsä.

Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa idea oli sama, mutta jostain syystä se lähti lentoon vain Kaliforniassa. Nokia ei luonnollisesti ole ainoa, joka on hukannut hyviä mahdollisuuksia sen vuoksi, ettei ideaan ole uskottu riittävästi.

Kun joku muu löytää saman idean ja alkaa kehittää sitä pontevammin, harmistus on kova, vaikkei menestyksekkäitä ideoita olekaan helppo arvioida.

Kun Nokian soittoääni ei enää soi ympäri maapalloa, on epäonnistumista helppo muistella. Epäonnistumisen tarina muistetaan, vaikka sen opetus on jo kauan sitten unohdettu.

Kaikki kehitys alkaa ideoista, mutta tuodakseen muutoksen idea tarvitsee otollisen ympäristön. Se tarkoittaa voimavaroja, kysyntää ja riittävästi väkeä, jotka ymmärtävät sen arvon. Ideoilla kilpailu on joukkuelaji.

MT on kuluneen vuoden aikana esitellyt biotalouden ideoita 100 ideaa -juttusarjassa. Suurinta osaa yhdistää se, etteivät ne todellakaan ole vain ideoita, vaan konkretisoituneita tuotteita, toimintatapoja tai liiketoimintaa. Ne ovat jo ohittaneet ideointivaiheen.

Pelkistä ideoista olisi vaikeampi tehdä hyvin perusteltuja ja kiinnostavia lehtijuttuja. Ellei kyseessä ole hyvin tunnetun ajattelijan neronleimaus, idea vaatii ­vähintään ripauksen käytännön toteutusta.

Tärähtäneitä keksijöitä, jotka saavat yksinään kammiossa aikaan jotain mikä nousee maailmalla maineeseen, on vain saduissa.

En hetkeäkään usko, ettei Suomessa olisi parhaita mahdollisia henkisiä voimavaroja ideoida ja nousta uudelleen menestyvien talouksien joukkoon. Jokin vain menee vielä vikaan.

Puuttuvatko meiltä vieläkin riittävän hyvät verkostot, yhteydet rahoittajiin sekä kyky ja rohkeus ajaa uusia hankkeita turhia sivulle vilkuilematta?

Tieto siitä, että uudet ideat vaativat menestyäkseen hyvän kasvualustan kuulostaa itsestään selvältä. Se on kuitenkin hukatuista mahdollisuuksista kertovien tarinoiden opetus.

Ideat muuttuvat esineiksi, tuotteiksi ja palveluiksi kun riittävän moni on valmis tekemään töitä niiden eteen. Kaikkeen ei kannata lähteä mukaan, mutta mahdollisuuksia pitää osata edistää rohkeasti.

Menestyksen resepti on usko ideoihin, joista ei vielä tehdä lehtijuttuja.