Mikä vaivaa ihmisiä, jotka lupaavat tehdä asioita ja sitten ne eivät kuitenkaan tee?
Miksi joku ihminen sanoo, että tulen loppuviikosta korjaamaan tuon, ja sitten hän ei vain tule ennen maailmanloppua, eikä tietysti enää sen jälkeenkään? ihmettelee Veera Rinne.
Lukemattomat hommat seisovat, kun asioita luvataan, eikä sitten mitään tapahdukaan. Kuva: Johannes Tervo19.8.202522:00
Luin kolumnistikollegan kirjoitusta, jossa hän pohti kassin avaamista kaupan kassalla. Että onko reilua, että kaikki joutuvat avaamaan kassinsa, mites syyttömyysolettama, yksityisyydensuoja, ja niin edelleen.
Kolumnissa oli jonkinlainen tunnelataus. Minussa aihe ei herätä tunteita. Kassi auki, kassi kiinni, matka jatkuu.
Olen huomannut, että triggeröidyn nykyään todella harvoin. Tämä johtunee osittain siitä, etten tiedä, mistä pitäisi triggeröityä, koska en seuraa uutisia, enkä julkista keskustelua juuri ollenkaan.
Osittain tyyni mielentilani on seurausta siitä, ettei minulla riitä enää paukkuja muuhun. Kaikenlainen vauhkoilu vie todella paljon energiaa, eikä yleensä auta mitään. Katson nykyään todella helposti poispäin asioista, jotka eivät koske minua, tai joihin en pysty vaikuttamaan.
Mietin jo, että saatan olla kohta surkea kolumnisti, koska meillähän kuuluu olla mielipiteitä vaikka koko kansalle jakaa, ja lisäksi tarpeellinen määrä painokkuutta niiden ilmaisemisessa. Että ei ole hyvä olla vain että ”hohhoijaa, mitähän tästäkin nyt ajattelis, en taida jaksaa ajatella mitään, ei kuulu mulle, menen mustikkaan”.
Mikä vaivaa ihmisiä, jotka lupaa tehdä asioita ja sitten ne ei kuitenkaan tee?!
Sitten loppui kesäloma. Alkoi työt ja piti alkaa töiden lisäksi tehdä ja järjestellä muutakin, auton korjauksia, hevoshommia, yhdistysasioita. Ja nyt muistankin taas ainakin yhden asian, joka saa minut jengoiltani: Mikä vaivaa ihmisiä, jotka lupaa tehdä asioita ja sitten ne ei kuitenkaan tee?!
Miksi sen ihmisen, joka ei lähtökohtaisesti ikinä tee mitään yhteisten asioiden eteen, pitää olla käsi pystyssä jokaisessa palaverissa, jossa kysytään, että kuka voisi ottaa tämän asian hoitaakseen?
”Minä voin!”
Kaikki tietävät, että Birgitta (nimi muutettu) ei hoida hommaa kuitenkaan. Ja nyt hommat seisoo, koska Birge ei hoida ottamaansa tehtävää, eikä kukaan muu uskalla tehdä sitä hänen puolestaan, ettei vaan astuta Birgen varpaille.
Olen odottanut kohta kolme vuotta sähköasentajaa, joka vian paikallistettuaan lähti hakemaan varaosia.
Ja miksi joku ihminen sanoo, että tulen loppuviikosta korjaamaan tuon, ja sitten hän ei vain tule ennen maailmanloppua, eikä tietysti enää sen jälkeenkään?
Olen odottanut kohta kolme vuotta sähköasentajaa, joka vian paikallistettuaan lähti hakemaan varaosia. Kun muutama viikko oli kulunut, kyselin perään, mutta hän ei ollut kuulemma löytänyt sopivaa osaa vielä. Soitin toiselle sähkärille, joka onnistui sekä löytämän osat että asentamaan ne paikalleen saman päivän aikana.
Odotan edelleen myös yhtä traktorimönkijän hinausta, joka sovittiin ensi viikon keskiviikolle kaksi kesää sitten. Pari kertaa tämänkin perään kyselin, ennen kuin homma hoitui muuta kautta.
Kysymys siis edelleen kuuluu: Mikä vaivaa ihmisiä, ettei voida kommunikoida suunnitelmien muutoksista? Kas näin: ”Pahoittelut, en ehdikään hoitaa tätä, voitko kysyä joltain muulta?” Pahoittelutkin voi vaikka jättää pois, jos se on liian vaikea osuus.
Erinäiset hommat seisoo täällä taas tämän ilmiön takia. En kestä kun hommat seisoo. Mutta minulla on sittenkin suuria tunteita asioita kohtaan, niin suuria, että tarvitaan isoja kirjaimia niiden ilmaisemiseen. Sillä aikaa, kun muut hommat seisoo, voin ainakin kirjoitella kolumneja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
