Metsänomistajat – innovatiiviset kehittelijät

Suomalaisissa metsänomistajissa on paljon luonteeltaan tutkijoita ja kehittelijöitä. Tarkoitan tavallisia metsien miehiä. Sellaisia on aina ollut.

Oikeatkin tiedemiehet ovat kaikkina aikoina kokeneet välttämättömäksi vuoropuhelun. Ennen kuin tieteellisiä lehtiä alkoi ilmestyä, he vaihtoivat tietoja kirjeitse.

Suomessa on 600 000 yksityis­metsänomistajaa. Heihin lukeutuu paljon koulutettuja ihmisiä. Koulutus on antanut heille tutkimisen, kehittämisen ja uuden tiedon luomisen edellytykset. Korkeakoulututkinto ei edes ole tiedon luomisen edellytys, vaan uutta tietoa voi syntyä monin tavoin.

Metsän tarjoamien mahdollisuuksien monipuolisempaan käyttöön liittyvät kehityshankkeet ovat lisääntyneet. Esillä on ollut metsätilallisen yrittäjyys, samoin pienmetsätilojen mahdollisuudet tuotteiden jalostamiseen ja palvelutarjontaan.

On keskeistä, että yrittäjyyttä harkitsevat ja omasta metsätaloudesta kiinnostuneet innovoivat kehittelijät pääsevät halutessaan vuoropuheluun samoja kysymyksiä miettivien toisten metsänomistajien kanssa. Silloin he luovat jotakin, kenties uutta tietoa, jakaessaan tietämystään toisilleen.

Puheenaiheisiin kuuluisivat metsänhoidon käytäntöjen ohella myös elinkeino­toiminta, jossa metsä on yhtenä tuotannon­tekijänä: metsä & rohdosala, metsä & vaateala, metsä & biojalostus – muotoilu – puusepänala – rakennus - muu jalostus. Toisin sanoen jalostus, jalostus, jalostus.

Yhteydet muihin aloihin lisääntyisivät. Kun eritaustaiset ihmiset käyvät dialogia, tulee tiedonvaihdosta monialaista, poikkitieteellistä. Seuraisi yhteistyötä ja kumppanuutta. Tuloksena olisi jotakin suurempaa tai jotakin pientä.

Innovoinnin ja kehittämisen ei tarvitse tai pidä olla ohjattua tai johdettua jostakin, luovuus on spontaania.

Aito tutkimustieto on avointa, mutta yrityksen sisäinen tieto ei sitä ole. Tarkoittamani tiedonvaihto voisi onnistua riippumattoman alustan puitteissa, missä ei-kaupallisuuden ja luottamuksellisuuden ehdot täyttyvät.

Sellainen voisi olla portaali tai yhteydessä portaaliin, jossa olisi helposti lähestyttävät julkaisutietokanta, tietovarannot ja hankerekisteri sekä kenties datapankki osana tiedon infras­truktuuria.

Tiedonhaluisten metsä­-Heikkien ja elinkeino­toimintaa harkitsevien metsä-Helmien on tärkeää löytää kontakteja myös tutkijoihin ja oppilaitoksiin. Tieteen julkisuusperiaatteen mukaan tutkimustulokset on tarkoitettu kaikille – myös ruohonjuuritason käyttöön.

Tutkijat tarvitsevat tiedon käyttäjiä ja toimijat tutkimustietoa. Metsän ja maaseudun tutkimukseen ovat keskittyneet esimerkiksi Luonnonvarakeskus ja Ruralia-instituutti.

Metsän voi säilyttää luovuuden ja hyvinvoinnin varantona sellaisenaan ilman velvoitetta hyödyntää sitä taloudellisesti. On kuitenkin ensiarvoista, että metsäalan sisällä ja sen ohessa kehittyy monipuolista elinkeinotoimintaa ja paljon pienyrityksiä.

On tärkeää, että metsäala kehittyy ruohonjuuritasolta käsin. Kehitys alkaa puun­juurelta.