Metsäverotus ja yrittäjävähennys

Valtiovarainministeriön vuoden 2017 talousarvioon liittyy viiden prosentin yrittäjävähennys. Tämän on ilmoitettu koskevan myös puuntuottajia eli metsänomistajia.

Kaikki verotusta alentavat muutokset ovat tietenkin hyviä muutoksia. Puunmyynti­verotus kun on kiristynyt pääomaveron nousun mukana melkoisesti.

Itseäni askarruttaa tässä muutoksessa se, tulkitaanko metsänomistajat tällä muutoksella yrittäjäksi. Metsänomistajista melko moni on kuitenkin palkkatyöntekijä, ja heillä on erilainen sosiaaliturva kuin yrittäjillä. Eli vaikuttaako muutos esimerkiksi työttömyysturvaan tai pitääkö eläkeasiat hoitaa yelin tai myelin kautta.

Jos näihin asioihin ei ole tarkoitus tehdä muutoksia, niin kaikki viranomaiset pitää ohjeistaa huolella, jottei sekaannuksia pääse syntymään.

Helpoin ja riskittömin tapa olisi kuitenkin siirtää kaikki puunmyyntitulot oman verotuksen piiriin, kuten yhteismetsillä on aina ollut. Veroprosentti olisi silloin 28 prosenttia riippumatta vuosittaisesta myyntitulon euromäärästä.

Pääomaverotusta tullaan tulevina vuosina kiristämään ja siihen lisätään progressiota. Näin tämä 5 prosentin yrittäjävähennys on nopeasti menetetty. Kun puunmyynti­tulot tulevat hyvin epätasaisesti, pääomaverotuksen progressio puree pahoin.

Lisäksi nykyinen malli voi ajaa siihen, että puukaupat pilkotaan useammalle vuodelle, jolloin isoiltakin tiloilta menetetään suurempien hakkuukokonaisuuksien hyöty puunostajille. Suurempiin puukauppoihin edelleen tähdätään talousarvioesityksessäkin, jossa on varattu noin 20 miljoonaa metsälöiden pirstoutumisen estämiseksi.

Kaikista pyrkimyksistä huolimatta metsäkoneet ovat entistä enemmän kuljetus­lavetilla eivätkä metsässä. Tähän ei vaikuta pelkästään myyjien toiminta, vaan puunjalostusyhtiöiden nopeasti vaihtuvat eri puulajien tarpeet.

Nykyisin kun puuvarastot ovat metsässä eivätkä sahan tai sellutehtaan pihalla, niin ei kun metsäkone lavetille ja toiselle palstalle. Isojen hakkuiden aika on ohi, vaikka hallitus niitä edelleen toivoo.