Luomujuna meni ohi

Vierailija, toimittaja Helena Petäistö kirjoittaa luomun mahdollisuuksista innostuneesti (MT 19.11.) vedoten Ranskan kokemuksiin sekä EU:n 25 prosentin tavoitteeseen vuodelle 2030. Hän päättää kirjoituksensa komeasti: ”Maajusseille on tarjottava kunnon töitä, joissa tienaa tuotannollaan. Ennen kuin Ruotsi vie meiltä tämänkin tilaisuuden nenän edestä”.

Kyseinen artikkeli viehätti ja hymähti ihan samalla tavalla kuin A. Stubbin ja J. Ollilan samansuuntainen vetoomus Suomi-brändin yhteydessä.

Vanhana ja itsensä likoon panneena kettuna voin ilman sarvia ja hampaita todeta, että Helenan mainitsema tilaisuus tarjottiin EU:hun liittymisen yhteydessä, oikein tarjottimella ja ”nenämme edessä”. Vuosina 1994–2000 vetosin voimakkaasti kotimaiseen maatalouspolitiikkaan Luomu-Suomen puolesta ja aivan samoin argumentein.

Mutta silloinen valinta oli ”joko laajennat tai lopetat”, ja sen kyydissä ollaan. Itävalta valitsi samaan aikaan pienimuotoisten perheviljelmien säilyttämisen puolesta. Me vuorostamme valitsimme siis toisen tien. Nyt lienee tärkeintä ja reiluinta, että tuemme näitä rohkeita ja ahkeria laajentajia. Tilanne on heille jo tarpeeksi vaikea muutenkin.