K-18

Kolumni

TIMO PARVELA

skuryhmä kyyristyi virittämään pommia. Ahosen kädet tärisivät hieman, kun hän kaivoi räjähteen rapisevasta pussista. Vilkki ojensi lasipullon, minä pidin vahtia ja Mäkelä raapaisi tikun.

Tulilanka kipinöi. Juoksimme kiljuen pakoon, mutta emme kerinneet ottaa kuin muutaman askeleen, kun räjähdyksen saattelemat lasinsirpaleet jo rapisivat selkiimme. Olimme kymmenen vanhoja ja kesäloma oli vasta alussa. Pulloja meillä oli repullinen ja kiinalaisia sata.

Luulen, että vanhempamme olivat ainakin osittain tietoisia puuhistamme, mutta sodan varjossa syntyneiden isien ja äitien mielestä papatit ja kiinanpommit eivät varmaankaan kuulostaneet kovin vaarallisilta, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna puuhamme olivat tietysti järjettömiä. Mitään erityisen laitonta niissä ei kuitenkaan tainnut olla.

Nyt aika on toinen: K-18 leima on jo kauan sitten lyöty alkoholin lisäksi myös elokuviin ja väkivaltaisimpiin peleihin ja nyt oli viimein ilotulitteiden vuoro. Näin yhteiskunta pyrkii varjelemaan pienimpiä ja älyvapaimpia jäseniään.

Mutta miksi tuollaisen todellisuuden kuvitteleminen tuntuu niin pöljältä? Meillähän on lait ja kaikki. Missä kohtaa järjestelmä falskaa? Alaikäisethän eivät lain mukaan saa ostaa alkoholia, raakoja pelejä ja elokuvia tai ilotulitteita. Kuka täällä siis diilaa?

Lasten ollessa pieniä yritimme pitää tiukasti kiinni tietokonepelien ja elokuvien ikärajoista. Turha homma. Tokaluokkalainen poikani pelasi kaikki K-18 pelit läpi luokkakavereidensa kotona ja tyttäreni katsoi K-18 kauhuelokuvia ystävänsä prinsessakekkereissä. Tänä uutena vuotena kersojen pommiryhmät liikkuivat niin kuin aina ennenkin.

Oletteko muuten kuulleet lukion eka- ja tokaluokkien risteilyistä? Käsi ylös, kuka teistä kuvittelee, että nämä nuoret lähtevät opintomatkalle Tukholmaan perehtyäkseen kaikkien niiden Kustaiden aikaansaannoksiin?

Hyvä on, siis ryyppäämään, mutta mistä ihmeestä ne sitten saavat viinaa, kun kaikki osallistujat ovat alaikäisiä ja heidän valvojinaan toimii oppilaiden vanhempia?

Oikein päätelty. Ja he ostavat sitä myös teidän lapsillenne, mutta kyllähän te sen jo tiesittekin.

Näin uuden vuoden kunniaksi on tapana tehdä jos jonkinlaisia lupauksia. Maailman parantaminen on tietysti aika suurisuuntainen projekti, mutta sen voi voisi aloittaa varsin pienin ponnistuksin noudattamalla K-18-lakeja.

Niiden olemassaolon tunnustaminen kun saattaisi edesauttaa myös lapsiamme kasvussa lainkuuliaisiksi ja terveiksi kansalaisiksi.