TODELLINEN MUSKELIMIES
Kun 140 kiloa rautaa nousee penkistä, on hyvä olla useampi varmistaja. Erkki Rautiainen nostaa, Pentti Sorvali, Antti Tuominen ja Vesa Tourunen seuraavat suoritusta.
Erkki Rautiainen on huolissaan keski-ikäisten heikosta kunnosta.
Painonnostopaita on tiukka. Kari Hallila auttaa asun Rautiaisen ylle.Äänekoskelaisen Erkki Rautiaisen, 54, tähtäimessä on veteraanien penkkipunnerruksen EM-kisat. Voimailutreenien lisäksi harjoitteluohjelmaan kuuluu halkojen hakkuuta ja marjastamista.
Äänekosken Honkolan kylän punttisalilla vallitsee aito ja raavas tekemisen meininki. Pihalla Pentti Sorvali kokoaa hitsaamalla neljänkymmenen kilon käsipainoja.
Salin sisäpuolella hikoillaan tositoimissa, kun tangossa on 140 kiloa rautaa. Erkki Rautiainen keskittyy nostamaan ne penkkipunnerruksesta.
”Tulee, tulee”, noston varmistajana toimiva Antti Tuominen kannustaa.
Tiukka keskittyminen ja ote tangosta, ja hetken päästä järeä rautamäärä onkin jo onnistuneesti takaisin telineessä.
Penkkipunnerrus on yksi voimanoston kolmesta liikkeestä. Penkkipunnerruksessa rasitus kohdistuu paljolti rintalihaksiin. Se on yhtä lailla tekniikka kuin voimalaji, jossa käsien asennolla ja nosto-otteen leveydellä on suuri merkitys.
Kaksi kertaa oma paino
Rautiainen on kiertänyt penkkipunnerruskisoja jo vuosia. Hän on viisinkertainen Suomen mestari ja pitää hallussaan kahta Euroopan-ennätystulosta.
Äänekosken ennätysmies kilpailee penkkipunnerruksen veteraanien sarjassa 67,5 kiloa – eli hän nostaa reilusti yli kaksi kertaa oman painonsa. Harjoituksissa mies tekee omalla painollaan yli 30 kerran toistoja. Siinä on nuoremmallekin jantterille tekemistä.
Lokakuussa Ranskassa järjestettävissä EM-kisoissa Rautiaisen tähtäin on kolmen sakissa, mihin hän uskoo pääsevänsä 130 kilon tuloksella. Tulevat kisat eivät veteraanivoimailijaa jännitä, päinvastoin.
”Kilpailutilanteessa saan puristettua viimeisetkin mehut irti. Yleensä saan viisi kiloa paremman tuloksen kuin harjoituksissa”, hän sanoo.
Rautiainen kilpaili ennen 100-kiloisten sarjassa, kunnes hän päätti pudottaa painostaan kolmanneksen.
”Olotila on nyt kokonaan toinen. Kengännauhatkin saan kätevämmin kiinni, kun maha ei ole tiellä”, noin 170-senttinen voimamies myhäilee.
Salilla on avoimet ovet
Honkolan treenisali on Rautiaisen omistama ja sijaitsee hänen omassa pihapiirissään. Rakennus on toiminut aiemmin navettana, heinälatona ja autotallina. Nyt se on täynnä Rautiaisen valitsemia voimailuvehkeitä nostotaljoista juoksumattoon.
”Kaikki laitteet on hommattu sillä silmällä, että niistä on oikeasti hyötyä harjoittelussa. Toisin kuin useilla kaupallisilla kuntosaleilla, meiltä ei löydy mitään humpuukia.”
Sali on avoin kaikille Äänekosken Voimailijat ry:n jäsenille, ystäville, naapureille ja kaikille muillekin kuntoiluhulluille. Pääsymaksua ei peritä ja aukioloajat ovat vapaat. Neljä vuotta sitten perustettuun seuraan kuuluu noin viisikymmentä jäsentä. Enemmänkin mahtuisi mukaan.
Kilpaileminen tulee kalliiksi, koska kisareissuilla on oltava mukana kokenut avustaja, joka auttaa muun muassa nostopaidan pukemisessa. Koska sponsoreita on niukasti, suurin osa matkakuluista on kaivettava omasta pussista.
Äänekosken Voimailijat kerää varoja myymällä lettuja erilaisissa tapahtumissa, kuten Äänekosken iltatorilla ja myyjäisissä.
”Ehkä meidän pitäisi tehdä kuvakalenteri ja myydä sitä”, Rautiainen keksii.
Doping vie monen nuoren
Voimanoston ja painonnoston kilpaharrastajien määrä on säilynyt suunnilleen samana vuodesta toiseen. Rautiaisen mukaan useimmiten nuoret käyvät salilla vain kokeilemassa paljonko nostavat penkistä, eivätkä syvenny sen kummemmin lajin saloihin.
”Mutta onneksi edes osa nuorista päätyy kilpanoston pariin. Ottaisin ihan mielelläni jonkun nuoren nostajan opin alle. Meillähän olisi täällä kokeneita miehiä neuvomassa aloittelijaa.”
Monen nostajan kärsivällisyys ei aina riitä vuosikausien määrätietoiseen harjoitteluun. Oikotietä haetaan dopingaineista. Anaboliset steroidit ovat hengenvaarallisia, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan niiden käyttö heikentää sydämen toimintaa luultua enemmän.
Rautiainen tietää aineiden käyttäjiä, jotka ovat hommanneet dopingaineet ennen ensimmäistäkään salitreeniä.
”Hormoneilla saavuttaa nopeasti tuloksia vähemmällä harjoittelulla, mutta kun lopettaa käytön, kunto lopahtaa saman tien. Siinä touhussa käy usein huonosti. Moni pitkäaikainen käyttäjä menettää järjen ja velkaantuu kalliita aineita ostellessaan.”
Rautiaisen mukaan kiellettyjä aineita käytetään maaseudulla siinä missä muuallakin. Hänen salillaan niitä ei suvaita. ”Tämä on pitkän linjan laji. Tätä touhua kestää pidempään, jos malttaa pysytellä kaukana lääkekaapista.”
Kumipuvussa mustikassa
Vuosikymmenet saleilla hikoilleella konkarilla on vinkki kaikille niille, jotka ovat aloittamassa kuntosaliharjoittelun.
”Alkuun pitäisi tehdä kaikkia liikkeitä pienellä painolla. Jumpata ja löytää oikeat liikeradat. Ei saisi keskittyä liiaksi pääliikkeisiin ja käyttää liian suuria painoja. Olisi myös panostettava palauttaviin eli ojentaviin liikkeisiin. Niitä voi tehdä kotona paksulla kuminauhalla, joka on kiinnitetty oveen”, Rautiainen opastaa.
Huipulla kilpailevalta painonnosto vaatii kurinalaisuutta treenaamisen, ruokavalion ja painonhallinnan suhteen. Rautiainen kertoo syövänsä tavallista kotiruokaa. ”Syön päivittäin kalaa jossain muodossa, se pitää terveenä. Toisinaan pidän kananmunanjuontikuureja. Parhaimmillaan juon viidestä kymmeneen munaa päivässä, ilman keltuaista.”
Koska oma paino on saatava kohdilleen viimeistään kisapunnitukseen mennessä, kilpailua edeltävät päivät kuluvat usein syömättä ja kovien treenien merkeissä. Joskus painoa on pudotettava erikoisvalmisteisen kumipuvun avulla.
”Pukua ei saisi pitää yllään yli tuntia, mutta viime syksynä pidin sitä mustikassa kolme tuntia. Käyn myös lenkillä puku päällä. Sydänvikaisen ei sitä kannata käyttää”, Rautiainen tietää.
Keski-ikäisten kunto huolestuttaa
Rautiainen on asunut koko ikänsä kotitilallaan. Äänekosken sivukylä on muuttunut paljon niistä ajoista, jolloin Rautiainen käveli kouluun ilman kenkiä. Elämä kahdeksanlapsisessa torpparin perheessä oli niukkaa ja työntäyteistä.
”Mielestäni maailmanmeno menee koko ajan huonompaan suuntaan. Ei täällä maaseudullakaan ole enää samanlainen yhteishenki kuin ennen vanhaan. Ihmiset lymyilevät omissa oloissaan, eivätkä tue ja auta naapureitaan kuten ennen. Toisinaan tuntuu, että maaseudun yhtenäisyys on pelkkä kupla.”
Rautiainen kuuluu niihin vanhanliiton miehiin, jotka tulevat toimeen ilman tietokonetta ja television hömppäsarjoja. Kärjistetysti voisi sanoa, että hänenlaisensa miehet ovat kuolemassa sukupuuttoon.
”Voisin vannoa, etten ole koskaan painanut tietokoneen nappulaa. Toki meilläkin on netti, koska lapset ja emäntä tarvitsevat sitä. Kuuntelen uutisia radiosta, jotta tiedän suurin piirtein mitä maailmalla tapahtuu. Kai sielläkin kerrotaan, jos tulee maailmaloppu”, Rautiainen nauraa.
Rautiainen on huolissaan nykyihmisten rapautuneesta fyysisestä kunnosta. ”Moni ikäiseni on niin mukavuudenhaluinen, ettei tee mitään fyysistä. Monen viisikymppisen lihaskunto on täysi nolla. Se on mielestäni todella huolestuttavaa.”
Metsä tarjoaa terapiaa Rautiainen harmittelee myös sitä, kuinka yhä useampi nuori on kadottamassa suhdettaan luontoon. Hänen mukaansa nuorempaa väkeä ei tapaa marjamailla ja kalastusvesillä. Hillasoilla kyykistelee harvemmin alle viisikymppisiä poimijoita.
”Lapsia hyysätään ja kuljetetaan kaikenlaisiin harrastuksiin, mutta perustaidot kuten hiihtäminen ja kalastaminen unohdetaan tyystin. Kaiken pitää olla nykyisin valmiiksi ohjattua ja tehtyä. Mukavuudenhalu on kasvanut yli, mikä näkyy muun muassa siinä, että luonnossa liikkuminen koetaan epämiellyttäväksi. Kun meidän ikäluokka lopettaa metsässä käynnin, marjat jäävät metsiin. Ei niitä nuori sakki jaksa keräillä.”
Halonhakkuu, marjastaminen ja kalastaminen ovat Rautiainen mielestä parasta terapiaa ja hyötyliikuntaa. Viime talvena hän hakkasi kirveellä seitsemän kuorma-auton lavallista halkoja.
Voimamies harjoittaa verkkokalastusta läheisellä Pyhäjärvellä. Saaliina on useimmiten muikkua ja kuhaa. Lisäksi hän kylmäsavustaa lohta omassa savustuskaapissaan.
Myös marjametsällä Rautiainen kulkee ketterästi kuin jänis. Viime vuonna hän poimi 50 sangollista mustikkaa ja saman verran puolukkaa. Metsässä liikkuminen on hänen intohimonsa.
”Kun Erkki lähtee marjastamaan, hän haluaisi jäädä asumaan metsään pidemmäksi aikaa. Kunhan vain joku hakisi välillä marjat pois”, vaimo Sinikka Rautiainen naurahtaa.
Ennen lokakuun EM-kisoja Rautiaisen ohjelmassa on hillan poimintareissu Ranualle.
”En tule takaisin ennen kuin olen noukkinut tuhat kiloa”, Erkki Rautiainen vakuuttaa.
Tavoite kuulostaa hurjalta, mutta Rautiaisen suusta perin uskottavalta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
