Raha, henki ja elämä
Kuva: Jaana Kankaanpää13.4.201116:00
Ralli radalla
On ollut kunnia olla mukana teuvalaisen kyläkoulun, Komsin koulun 100-vuotisjuhlajärjestelyissä. Laulu on raikunut, rumpu pärissyt, basso murissut, urut huokailleet ja piano pimputtanut. Kaiken kruunuksi iki-ihana kellopeliarmeija on kiivaasti kilkattanut.
On ollu pirun mukavaa! Kolmeopettajaisessa vähän yli neljänkymmenen oppilaan kyläkoulussa on huokunut aito innostus ja ilo. Ylpeys omaa koulua kohtaan. Koulusta löytyy kaikilta – oppilailta, opettajilta, avustajilta, keittäjiltä ja siivoojalta – se kuuluisa yhteishenki!
Itse juhla pidettiin 2. huhtikuuta. Oppilaiden kanssa soittamani kaksi laulua menivät komiasti. Täräytettiin menemään eikä vain yritetty! Siinä juhlapuheita ja historiikkia kuunnellessani tuli monta kertaa kyynel silmäkulmaan. Nyt juhlittiin vielä toimivaa koulua.
Jokaisen juhlavieraan sydämessä oli kuitenkin surullinen pala: koulu ei enää 110-vuotisjuhliaan näe. Kunta on päättänyt sulkea suurimman osan kyläkouluista ja keskittää koko kouluhärdellin ala- ja yläasteet yhteen laitokseen kunnan keskustaan.
Minkähän helevetin takia?
Miksi siirtää satavuotiaasta porakivien päälle perustetusta hirsitaloosta oppilaat keskustan jo valmiiksi homeessa olevaan peruskunnostettavaan betoni-, tiili- ja pelliläjähän? Keskustan koulu on tarkoitus valtion almuilla kunnostaa ehoksi ja erustavaksi koko kunnan opinahjoksi. Sinänsä kunnioitettava ajatus.
Minä vain en usko siihen, että tätä maalta pois muuttoa ehkäistäisiin tuollaisella monensadan hengen yhteiskoululla. Koskahan kuntien päättäjille iskostuisi päähän se, että työpaikkojen lisäksi pienet kyläkoulut ovat valtava valtti, kun kaupungissa asuvat, juuri kouluikään tulevien lasten vanhemmat päättävät asettumisestaan?
Miksi muuttaa maalle, jos siellä pääsee samanlaiseen laitokseen kuin pääsisi Korsossakin? Minkä hemmetin takia täällä maalla pitää kaupunkilaistua? Ollahan moderneja maalaasia, mutta pidetään ne maaseudun vahvuudet. Ne, miksi täällä on mukava elää. Ne pitää pitää yllä!
Kyläkoulut ovat yksi keskeinen tekijä viihtyvyydelle.
Ei koulu ole vain rakennus ja oppilaat. Se on koko kylän henki. Olen jo kuvitellut miltä tuntuu, kun ikkunaani talviaamuna ei loistakaan Komsin koulun lämmin valo. Kun näin keväthankien aikaan ei koululta pyrähdäkään monikymmenpäinen joukkio pelloille hiihtelemään. Kun ei enää kuulu koululta kiljumisen ääniä.
Miltä se tuntuu? Satavuotiaan koulun kohtalo koskettaa jollakin tapaa jokaista, pieneltä palalta kylä kuolee, kunnan viehätyksestä lähti taas jotakin, miksi minä tänne jäisin?
Vaatii suuria ponnisteluja saada itsensä uskomaan maaseudulla asumisen mielekkyyteen ja sen tulevaisuuteen.
Satavuotias Komsin koulu kesti alkuaikojen köyhyyden, sota-ajan, kurkkumätäepidemiat, alkiot ja joukko-opin, mutta rahaa koulu ei kestänyt. Raha on tärkeämpää kuin henki ja elämä.
Kunnalle tuli hoppu päättää kyläkoulujen kohtalosta, koska valtio lupasi avata kukkaronnyörejä, jos perustetaan isoja, tehokkaita ja taloudellisia yksiköitä. Tietämättä edes korjattavan koulun todellista tilaa, onko se edes homeeltaan korjattavissa, lyötihin päätökset pöytähän, että saadaan rahat tilille.
Lakkautettavat koulut ovat satavuotiaita hengittäviä hirsitaloja keskellä luontoa. Miksi keskustan oppilaita ei kuljeteta kyläkouluihin? Kyllä se taksi kulkee myös keskustasta sivukylään, eikä vain toisin päin.
Ihmettä toivoen ja sitä odottaen,
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja muusikko
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
