Käyttäisin minäkin ruuanlaittopaperia

Perjantain Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 9.6.2017) Metsä Tissue hehkuttaa, kuinka yrityksen ruuanlaitto- ja leivinpaperit ovat päässeet kymmenien maiden markkinoille.

Leivinpaperit ovat vuosikymmeniä olleet suomalaisille tuttu juttu. Erinomainen asia, että kätevä apulainen on muidenkin maiden leipojien saatavilla.

Vuosia sitten seurasin Unkarissa, kuinka epätoivoinen suomalaisjoukkue kamppaili irrotellessaan karjalanpiirakoita leivinpaperiksi luulemastaan materiaalista. Sääli upeiksi paistuneita piirakoita, jotka eivät vääränlaiseksi osoittautuneen paistoalustan vuoksi ikinä päätyneet tuomariarviointiin.

Ruuanlaittopaperit käväisivät suomalaismarkkinoilla muutamia vuosia sitten. Tarjolla oli pari erilaista arkkikokoa, joihin oli helppo kääräistä syöjille sopivat annosnyytit ja nostaa sitten vaikka vuokaan ja uuniin kypsymään. Ei tullut pinttynyttä tiskattavaa. Paperia saattoi käyttää myös paistinpannulla tai kattilassa, eikä se muhinut mössöksi. Myös mikrouuniin paperi sopi erinomaisesti.

Sääli vain, että lyhyen markkinoillaolon jälkeen paperia ei sitten yhtäkkiä enää ollutkaan missään.

Olen etsinyt näitä käteviä arkkeja eri puolilta Etelä-Suomea ja erityyppisistä liikkeistä, poikennut kotitalouspaperihyllyllä melkein joka kaupassa asioidessani. Kadonnut, mikä kadonnut.

Ilmeisesti kävi niin, että kuluttajille ei missään vaiheessa esitelty paperia riittävästi, eivätkä he sen vuoksi ehtineet omaksua sitä käyttöön. Ymmärrettävää on, jos tuote ei kierrä, kauppa ei sitä pidä valikoimissaan. Mutta meitä, jotka sen käytön jo omaksuimme, harmittaa.

Kauan sitten, kun eväspussit tulivat markkinoille, löysin pussipakkauksen sattumalta kotitalouspaperihyllystä.

Onkohan tässä mitään ideaa, muistan ihmetelleeni, kun pakkasin eväitä pussiin, enkä käärinytkään niitä voipaperirullasta repäistyyn epämääräiseen palaan. Oli siinä: nyt eväsleivät pysyvät siisteinä ja laukku myös. Pusseissa kulkevat niin retki- kuin työeväät.

Monta vuotta olen pelännyt, että jonakin päivänä eväspussitkin katoavat kauppojen hyllyistä sen vuoksi, että kuluttajien suuri joukko ei ole niistä koskaan kuullutkaan.

Katoamistempun ovat tehneet kaupan hyllyistä myös Saksan suunnalta täällä käväisseet voileipäpaperit. Ne olivat noin 10 x 10 -senttisiä – muistaakseni rasvankestäviä – voipaperineliöitä, jotka olivat erityisen käteviä erottelemaan voileivän puolikkaat toisistaan.

Käytössä käteväksi osoittautuneiden, mutta sittemmin markkinoilta kadonneiden paperituotteiden katoamisten yhteydessä olen ihmetellyt, eikö niitä ole osattu markkinoida kuluttajille.

Kuluttajalla ei välttämättä ole koko päivää aikaa haahuilla ihmettelemässä, mitä uutta hyllyihin on ilmestynyt. Jos tuotteen sattumalta löytää, kokeilussakin kuluu oma aikansa, ja yksi paketti saattaa yhdessä taloudessa riittää pitkään. Uutta ei olekaan sitten enää saatavissa, kun kauppa on kyllästynyt tuotteeseen, jolla ei näyttäisi olevan menekkiä.

Kun uusi tuote tulee markkinoille, toivoisi, että valmistajilla ja kaupalla olisi kärsivällisyyttä uskoa, että kuluttajat omaksuvat sen käyttöön. Minäkin käyttäisin ruuanlaittopaperia, jos sitä edelleen olisi markkinoilla.