Lapset tarvitsevat äitiään

Kotiäitiys on nykyään harvinaista, kun vielä muutama vuosikymmen sitten se oli hyvin yleinen ammatti. Keskeinen syy sen hiipumiseen oli ajatus, että jokainen järkevä nainen käyttää kykyjään muuhun kuin lasten hoitamiseen, ja vie lapsensa päivähoitoon voidakseen itse omistautua tärkeämmille asioille.

Moni kotona oleva äiti kamppailee siksi itsearvostuksensa kanssa. Vaisto sanoo, että on pienten lasten hoitaminen kotona on oikein, ja että on arvokasta antaa aikansa perheelle. Samalla monet tuntevat yhteiskunnan painetta siitä, että he jäävät pois työelämästä.

Äitien työssäkäynnin vuoksi on luotu päivähoitojärjestelmä, jonka tehtävänä on taata jokaiselle lapselle päivähoitopaikka.

Tämä on tarpeen juuri siksi, että nainen voi olla työmarkkinoiden käytettävissä ja pääsee tasa-arvoiseen asemaan miehen kanssa.

Nykyään ajatus on muuttunut vielä sen verran, että päivähoito on nimetty myös lapsen ja miehen eduksi, eli koko perheen etuoikeudeksi. Tämä on oikeus juuri siksi, että näin lapsi siirtyy muualle hoitoon ja vanhempien vapaus toteutuu.

Lopputulos on ollut se, että tasa-arvo ja vapaus näyttävät vieneen lapsilta turvallisen lapsuuden. Hämäävää asiassa on se, että koska ollaan tasa-arvon ja vapauden asialla, jää huomaamatta tämä lasten elämässä tapahtunut muutos.

Viime vuosina on myös alkanut puhaltaa uusia tuulia lasten psykologian rintamalta. Monet psykologiset tutkimukset ovat todenneet, että pieni lapsi tarvitsee juuri äidin hoivaa kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Yhteiskuntamme on jatkuvasti jättänyt lasten henkiset tarpeensa huomioimatta. Ummistetaan silmät sitä, että lapset tarvitsevat läsnä olevia vanhempia, ja että pienet lapset kaipaavat nimenomaan äitiään.

Lasten pahoinvointi on alkanut suomalaisessa yhteiskunnassa suurin piirtein samaan aikaan kun tasa-arvo valtasi alaa. Se on viime vuosikymmenenä vain pahentunut nyky-yhteiskunnan työtahdin kiristyessä.

Päättäjät tarjoavat lasten pahaan oloon ratkaisuksi ammattiauttajien määrän lisäämistä. Sairautta yritetään siis parantaa samoilla lääkkeillä, jotka ovat sen alun perin aiheuttaneetkin, eli lasten jättämisellä yhteiskunnan hoitoon.

Se on kuitenkin mahdotonta, sillä lapsi on tunteva ihminen, joka tarvitsee rakkautta, pysyvyyttä ja turvallisuutta kehittyäkseen empaattiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi.