Rakennusten hiilivarasto on silmänlumetta

Hallitus tavoittelee puun markkinaosuuden tuntuvaa nostamista kerrostalorakentamisessa. Ympäristöministeriön kaavailema 45 prosentin nousutavoite vuoteen 2025 mennessä tarkoittaisi nykyisen markkinaosuuden 20-kertaistumista. Tavoitteeseen pyritään paitsi hiilijalanjälkiohjauksen keinoin, myös huomattavin taloudellisin panostuksin, kuten käy ilmi tuoreesta lisätalousarviosta.

Puurakentamisen tukea perustellaan ilmastosyillä. Kuitenkaan mainittu 45 prosentin nousu ei juuri vähentäisi Suomen kasvihuonepäästöjä – vaikutus olisi tosiasiassa vaatimattomat 0,3 prosenttia.

Suomen teollisuus käyttää 80 miljoonaa kiintokuutiota metsäperäistä biomassaa. Tästä syntyy sahatavaraa ja puulevyjä hieman yli 10 miljoonaa kuutiota, josta vain noin puolet päätyy pitkäaikaiseksi hiilivarastoksi rakentamiseen.

Hakatusta metsästä yli 90 prosenttia siis muuttuu hiilidioksidiksi lyhyellä tuotteiden kierrolla. Jos metsästä puretaan hiilivarastoa 80 miljoonaa kuutiota, jotta saadaan hiilivarastoon 5 miljoonaa kuutiota, arkijärkikin sanoo, ettei toiminnassa ole ilmaston kannalta suurta merkitystä.

Rakennetun ympäristön vähähiilisyyden edistämiseksi löytyy tehokkaita keinoja kivirakentamisen puolelta. Kiviteollisuuden työllisyysvaikutus Suomessa on myös merkittävä. Betoniteollisuus työllistää suoraan noin 5 000 henkeä; valtaosan pienemmillä paikkakunnilla, joissa yhtiöiden rooli on paikallisesti tärkeä.

Tehdashuolto, raaka-aine- ja tarvikehuolto, kuljetus ja asennus työllistävät arviolta toiset 5 000 henkeä. Työmailla valmisbetonista rakentavaa työvoimaa lienee vähintään 20 000 henkeä. Kiviteollisuuden toimintaedellytyksien heikentäminen puuta suosivan viranomaisohjauksen keinoin onkin lyhytnäköistä politiikkaa.

Ilmastotalkoissa rakentamisella on kiistaton rooli ja päästöjen vähentäminen on alan yritysten yhteinen tavoite. Parhaaseen lopputulokseen päästään materiaalineutraalilla viranomaisohjauksella, joka ruokkii innovaatioita ja jättää tilaa reilulle kilpailulle.