Toisen työn tekijä Maatalouslomittaja Eve Mölder, Loviisa:
Eve Mölder nauttii siitä, että saa tehdä töitä ja asua Suomessa. Riitta Mustonen15.9.201016:00
Työskentelen maatalouslomittajana Itä-Uudellamaalla. Tulin Saarenmaalta ensin Savoon Joroisiin seitsemän vuotta sitten siskoni perässä. Olin silloin 46-vuotias ja työskennellyt 21 vuotta kalatehtaalla.
Talvella saimme tietää, että kalatehdas menee kesällä konkurssiin. Rupesin heti etsimään työtä Suomesta välittäjän kautta.
Minulla ei ole maatalousalan koulutusta. Opiskelin lukion jälkeen päällysvaatteiden ompelijaksi. Menin naimisiin ja sain kaksi lasta. Ennen kalatehdasta tein töitä hammaslääkärin apulaisena, lasten päiväkodissa ja sikalassakin.
Olin lapsena auttanut äitiä, kun hän kävi navetassa töissä, joten lypsäminen ei ollut ihan vierasta. En kuitenkaan ollut koskaan edes nähnyt putkilypsykonetta ja pelkäsin lehmiäkin.
Kun ensimmäisen kerran menin toisen lomittajan kanssa navettaan Suomessa, se näytti minulle, että ”maitosuunta, pesusuunta”. Mä en ymmärtänyt mitään. Kaksi päivää olin hänen mukanaan ja sitten aloitin yksin. Sanoin itselleni, että mun on pakko pärjätä.
Nyt ei ole enää mitään ongelmia. Voin mennä mihin navettaan vain. Robottinavetoissa en ole ollut, mutta kaikissa muissa.
Se on täällä erilaista kuin Virossa, että navetan kanssa samassa pihassa on koti. Meillä on vain suuria navettoja, entisiä kolhooseja tai sovhooseja. Ei ole perheviljelmiä.
Pidän tästä työstä ja tuntuu, että eläimetkin tykkää minusta. On sanottu, että eläimet madaltavat stressiä. Vain se on ikävää, että vaikka lypsät huolellisesti, joskus lehmät sairastavat.
Mukavinta on, että paikat vaihtuvat. Jos on välillä raskas paikka, niin kyllä sitä viikon tai kahdeksan päivää kestää. Sitten pääsee taas toiselle tilalle.
Meitä on Loviisassa 19 virolaista lomittajaa eli pian puolet. Kotona kaikki sanoivat, että tein oikean ratkaisun, kun muutin Suomeen. Tosin poika oli silloin 23-vuotias ja asui vielä kotona. Hän ikävöi minua. Kun pääsin lomille, kaikki tiesivät, että nyt Maikko saa äidin kotiin.
Joroisista kävin Saarenmaalla aika usein. Säästin vapaita, niin että voin olla siellä pari, kolme viikkoa kerrallaan. Nyt käynnit ovat harventuneet, vaikka asun lähempänä.
Viihdyn Suomessa. Asun rivitalossa vuokrayksiössä, missä kaikki on hyvin järjestetty – on pihalla sauna ja pesutupa ja kellarit. Pärjään suomen kielellä, vaikka tuntuukin, että en osaa kunnolla enää kumpaakaan kieltä.
Vapaalla hoidan takapihaani, käyn marjassa, luen kirjoja ja lehtiä. Talvella käyn avannossa.
Viimeksi luin Sofi Oksasen Puhdistuksen. Siinä oli kirjoitettu Viron elämästä juuri niin kuin asia on. Sekin kohta, missä sanottiin, kuinka Virossa puhutaan, että suomalaiset on niin rikkaita, että ne istuu vain telkkarin vieressä ja niille tulee rahaa, kun ne katsoo lottoa.
Jotkut tosiaan ajattelee niin, että suomalaisilla kasvaa raha puussa ja sitä saa helposti. Minullekin hinta nousee Virossa heti, kun näkevät, että mulla on auto Suomen rekisterissä.
Nyt ajattelen, että jään Suomeen, vaikka ei sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo eteen.
Tykkään käydä töissä ja olen ollut terve. Yhden päivän olin sairauslomalla, kun sain kortisonipiikin. Lääkäri sanoi, että pitää olla kolme päivää pois töistä. Ne kaksi muuta olivat vapaapäiviä.
Minulle on tärkeää, että pidän aina paikat puhtaana ja katson, että lehmä on kunnolla lypsetty. Ehkä siihen menee vähän enemmän aikaa, mutta se on minun tapani.
Yksi tila sanoikin, ettei ennen ole ollut sellaista lomittajaa, joka tekee niin huolellisesti töitä. Johtava lomittaja kertoi, että mihin se vain minut laittaa töihin, niin kaikki kysyy takaisin.
Tässä sarjassa Kantri käy tapaamassa ammatistaan
ylpeitä maaseudun ihmisiä.
He kertovat mitä työ heille
antaa ja miksi he ovat juuri siinä ammatissa. Jos sinulla on tiedossa tällainen henkilö, niin vinkkaa hänestä meille osoitteeseen
kantri@maaseuduntulevaisuus.fi
tai Kantri, PL 440, 00101 Helsinki
Ammatistaan ylpeä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
