Tuomas, älä droppaa meidän tunnelmaa

Mielipide

8.9.201702:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Olin Simossa viikonloppuna hirvijahdin avauksessa. Sää oli mitä mainioin ja yhteisöllinen maaseutu näytti parhaita puoliaan. Maakuntien elämä näyttää muutenkin sujuvan. Talous ja työllisyyskin kehittyvät. Metsäteollisuus ja turismi nostavat Lappia muuta maata edelle.

Samaan aikaa toisaalla maaseudusta esitettiin aivan toisenlainen tulkinta. Leppävirralla pidetyssä maaseutuparlamentissa yhteiskunnallisen vastakkainasettelun mestari Tuomas Enbuske esitti maaseudun tukemiseksi kannabiksen, parituksen ja uhkapelin sallimista.

Enbuske kannattajineen piti esitystä osuvana ja jopa hauskana. Osin se saattaa huvittaa muitakin. Hän myös todennäköisesti toteutti parlamentin järjestäjien odotuksia. Mutta ilmiössä on humorismin kaapuun kätketty hankalampi piikki.

Haluaa tai ei, se vahvistaa kuvaa maaseudusta taantuvana todellisuutena, jonka vastakohtana on elävä metropolialue. Osin tämä on totta, osin tietysti ei. Maakunnissa on paljon voimakkaasti kehittyviä alueita ja vastapainoksi osa alueista taantuu.

Samoin Helsingissä on alueita jotka taantuvat ja alueita, jotka kehittyvät. Osassa niistä käytetään kannabista ikävämpiäkin aineita yli kaiken kohtuuden, osassa ei. Parituksen ja uhkapelin osalta tilanne lienee sama.

Vielä Enbuskeakin vakavampaa on mielikuvan käyttö uutisoinnin pohjana. Yle ilmoitti Helsingin seudun vetäneen jo vuosia muuta maata talouden suosta (Yle 4.9.). Myöhemmin jutussa todetaan tilanteen tasaantuneen, kun muutkin alueet ovat saaneet juonen päästä kiinni.

Itse asiassa muu maa on kuluvan vuoden aikana ohittanut Helsingin tuotannon kasvussa. Tämä ei kuitenkaan ollut jutun kärkenä, vaikka se tapahtuu juuri nyt.

Myös valtiovarainministeriö ja Pellervon taloustutkimus ovat havainneet selvää dataa siitä, kuinka vahvasti työllisyys kasvaa maakunnissa. Erityisen vahvaa tämä on ollut Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Varsinais-Suomessa, Keski-Suomessa ja Hämeessä.

Jos mittariksi otetaan työikäisen väestön työllisyysaste, suurin osa maakunnista menee heittämällä Uudenmaan ohi. Metsäteollisuuden ja biolaitosten investoinnit tapahtuvat luonnollisesti maakunnissa. Talouskasvun sydän sykkii juuri siellä.

Pääkaupunkiseudun etuna ovat monen suuryrityksen pääkonttorit sekä tutkimus- ja tuotekehitys. Samoin pääkaupunkiseudulle on keskittynyt valtava julkinen sektori, jonka kulujen maksamiseksi koko maa ahkeroi. Lisäksi metropolialueen kasvua selittää runsas rakentaminen, joka toisaalta aiheuttaa valtavat kulut sekä investointeina että massiivisina asumistukina.

Sekä maaseudussa että metropolissa on puolensa. Metropolin puolestapuhujia riittää tällä hetkellä parijonoon. Myös maakuntien kansanedustajien jono on pitkä, mutta sieltä ei kuulu mitään. Ei, vaikka nykyinen tilanne olisi parempi kuin vuosiin.

Maakuntien ihmiset itse toki tuntevat asuinpaikkojensa edut. Tunnelma on huomattavan korkealla. Silti sitä ei muidenkaan ole syytä dropata. Koko Suomi tarvitsee maakuntia ja niiden iskukykyä.