Terveydenhoitaja Marja Petäjä, Rautalampi Odotettu vieras
Marja Petäjä on monelle vanhukselle odotettu ja mieluisa vieras. Verikokeiden jälkeen hänellä on hetki aikaa vaihtaa kuulumisia asiakkaan kanssa. Riitta Mustonen22.12.201015:00
Kotisairaanhoitajan tuntee siitä, että sillä on pihan likaisin auto. Ajan kuukaudessa noin 1 400 kilometriä, kun kierrän vanhusten luona. Kaukaisin asiakas on noin 40 kilometrin päässä Rautalammin keskustasta.
Onneksi pidän autolla ajosta. Nautin siitä, kun vuodenajat muuttavat luontoa ja saan ihailla ajaessani kauniita maisemia.
Rautalammilla on kolme kotisairaanhoitajaa, ja jokaisella on omat asiakkaansa. Minulla on nelisenkymmentä asiakasta, ja teen puolenkymmentä kotikäyntiä joka päivä. Työ on vastuullista ja itsenäistä. Oma nokka on tuulessa: jos joku työ jää kesken tänään, se on edessä huomenna, toisin kuin sairaalassa osastolla, missä toinen tulee jatkamaan vuoroa.
Olen työskennellyt Rautalammilla kotisairaanhoidossa viisitoista vuotta. Tuntuu, että muistisairaudet ovat lisääntyneet sinä aikana paljon. Ehkä se johtuu siitä, että muistia tutkitaan enemmän.
Aiemmin vanhainkodin asukkaiden papereissa oli aina diagnoosina ”dementia senilis”. Nyt eri muistisairauksilla on omat nimet.
Kotona olevat vanhukset sairastavat monia sairauksia. Työskentelin nuorempana vanhainkodeissa, ja silloin siellä oli myös sellaisia vanhuksia, jotka olisivat ehkä pystyneet olemaan kotona pitempään tuen turvin.
Nykyisin annetaan apua kotiin mahdollisimman pitkään. On kotisairaanhoitoa, kotipalvelua ja erilaisia tukipalveluja sekä jaksopaikkoja hoivakodeissa ennen kuin vanhus siirtyy kotihoidosta laitoshoitoon. Joutuu tai pääsee, riippuu tapauksesta.
Pidän vanhuksista. Tämä on hyvin antoisaa työtä. Näen, että minua odotetaan ja käynnit ovat vanhukselle tärkeitä. Monet kahvit olen juonut kotikäynneilläni. Yksikin pappa odottaa aina tuoreen pullan kanssa, kun tietää, että olen tulossa.
Raskainta on liika kiire välillä. Joutua pittää, vaikka haluaisi pysähtyä kuuntelemaan asiakasta pitempään. Mutta jos on esimerkiksi verikokeet otettavana samalla kotikäynnillä, niin ne täytyy tuoda laboratorioon kymmeneen mennessä, ja matkalla saattaa olla pari muutakin asiakasta.
Joskus on raskasta kohdata ihmisten vaikeuksia. On eteneviä pahanlaatuisia sairauksia tai ei pysty auttamaan tarpeeksi.
On osattava lukea asiakasta rivien välistä: hän voi kertoa, että kaikki on hyvin, vaikka ei olisikaan. Täytyy heti tarttua asioihin, jos asiakas kertoo huolestaan, joka liittyy hänen vointiinsa.
Joillakin asiakkaistani on aviopuoliso omaishoitajana. Jos se terveempi sairastuu, molemmat joutuvat lähtemään kodistaan.
On myös yksinäisiä ja syrjässä asuvia, joilla omaiset ovat kaukana. Silti olen tyytyväinen, että vanhus saa olla kotona. Vaikka olisi vähän muistihäiriöinenkin, tutussa ympäristössä osaa tehdä arkiset asiat.
Toivon, etteivät kaikki vanhukset joudu tulemaan tänne keskustaan. Monista paikoista on lopetettu kaupat ja koulut ja jos kotisairaanhoitajakaan ei enää aja sinne, syrjäkylät autioituvat pian.
Me olemme yhteydessä omaisiin, mutta yleensä vain silloin, jos on jotain ongelmia. Toivoisin, että omaiset soittaisivat meille ja kyselisivät, mitä heidän äidille tai isälle kuuluu. Silloin voisi kertoa myös sen hyvänkin asian.
Oma äitini on 83-vuotias ja asuu kaukana Pyhäsalmessa. Itse soittelen äidin kotisairaanhoitajalle ja kysyn hänen mielipidettään äidin voinnista. Tosin äidille olen aina lapsi ja lapsen asemassa, vaikka olen jo yli viisikymppinen ja itsekin mummo.
Ihaninta työssä on, kun näkee, miten joku ihminen on tyytyväinen kotona ja pärjää. Yksikin asiakas kertoi, että saatuaan paremman rollaattorin hän on ruvennut kulkemaan ulkona enemmän. Toiselle asiakkaalle oli syntynyt lapsenlapsenlapsi. Iloittiin yhdessä. Arjen pienet ilot, niistä saa voimaa.
Kun itse vanhenen, toivon, etten sairastuisi laitoskuntoon, vaan pystyisin olemaan kotona loppuun asti. Kotihan se on paras paikka jokaiselle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
