Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ruuantuotanto tarvitsee tulevaisuuden teesinsä

    Suomalaisen ruuantuotannon vientiponnistelut ovat olleet menneinä vuosina riittämättömät.

    Maatalousnäyttely Okrassa MTK:n järjestämä seminaari katsoi maatalouden ja ruuantuotannon strategiaa kymmenen vuotta eteenpäin.

    Suomalainen maatalous ja ruuantuotanto toimivat seuraavan vuosikymmenen jatkuvan muutoksen oloissa. Kun toimintaympäristö muuttuu, on toimintamallinkin muututtava ja kehityttävä.

    Nostan esiin kahdeksan tulevien vuosien strategista teesiä.

    Ensinnäkin Euroopan unionin ja Suomen on pärjättävä vapaakauppaneuvottelussa.

    EU:n viime vuosina aloittamat monet kauppa­neuvottelut, merkittävimpänä niistä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointi­sopimuksesta (TTIP), tarjoavat suuria mahdollisuuksia myös maatalousmarkkinoille.

    Samaan aikaan neuvottelut pitävät kuitenkin sisällään myös lukemattomia haasteita ja uhkakuviakin EU:n maa­taloudelle.

    Toiseksi tulevina vuosina Unionilta vaaditaan tiukkoja toimia maataloustuotannon ylituotannon rajoittamiseksi, ruokamarkkinoiden tasapainottamiseksi ja ruokamarkkinoiden toimimiseksi. Tehdyistä virheistä, kuten esimerkiksi kiintiöistä luopumisesta, pitää ottaa oppia, ja niin maatalousneuvoston kuin EU-parlamentinkin on tässä oltava erityisen aktiivisia.

    Suomessa kaupan roolin on muututtava. Jos kauppa ei Suomessa aio ottaa reilumpia kauppatapoja käyttöön, kilpailulainsäädäntöä on pitää muuttaa.

    Kolmanneksi tarpeetonta byrokratiaa pitää edelleen purkaa, säännöksiä ja lupamenettelyjä sujuvoittaa ja hallinnollista taakkaa keventää.

    Myös Unionissa pitää edetä. Suomi on tehnyt lukuisia ehdotuksia Unionille muun muassa pinta-alamittauksiin, täydentävien ehtojen sanktioihin ja riskiperusteiseen valvontaan liittyen.

    Neljäs teesi voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: vienti, vienti, vienti.

    Suomalaisen ruuantuotannon vientiponnistelut ovat olleet menneinä vuosina sittenkin riittämättömät. Asia on hallituksen kärkihanke, ja suomalaiset yritykset ovat jo liikkeellä, mutta paljon ponnisteluja vielä tarvitaan. Suomalainen ruoka ei maailmalla ole niin tunnettua, mutta arktinen laadukas, terveellinen ruoka on.

    Viidenneksi on tärkeää, että peltopohjaisen biotalouden monia mahdollisuuksia hyödynnetään tulevina vuosina muun muassa energian tuotannossa.

    Kuudenneksi ilmaston jatkuva muuttuminen tarjoaa suomalaiselle ruuantuotannolle etuja. Ne pitää hyödyntää tulevina vuosina täysimääräisesti.

    Samoin jatkuvasti on tärkeää hyödyntää suomalaisen ruoantuotannon eettisyys ja puhtaus.

    Seitsemänneksi ruuantuotannon innovaatiot tulee olla jatkuvasti kärkihankkeina. Esimerkiksi kasvinviljelyssä kauran ja rukiin osalta voidaan innovaatioin edetä pitkällekin. Siitä on jo monia hyviä esimerkkejä.

    Samalla digitalisaatio ruoantuotantoketjussa on monella tavalla mahdollisuus.

    Kahdeksanneksi – ja tämä on tärkeintä – seuraavalla vuosikymmenellä markkinat ja kuluttajat ovat keskiössä yhä enemmän. Samalla ruoka ja viljelijä ovat keskiössä.

    Tästä kokonaisuudesta syntyy yhdistelmä, jolla suomalainen ruuantuotanto pärjää ja syntyy kasvun eväitä.

    Ruuantuotanto tarvitsee tulevaisuuden strategiset teesit ja niiden tehokkaan toteuttamisen.