Ruokamarkkinat tarvitsevat kauppapolitiikan tuen

Kauppapolitiikan tehtävä on taata tasavertainen kilpailutilanne sisämarkkinoilla. Geopolitiikka ja pandemia ovat muuttaneet kauppapolitiikan toimintaympäristöä. EU:n strategista autonomiaa korostava kauppapolitiikka vastaa muun muassa pandemian esiin nostamaan toimitusketjujen haavoittuvaisuuteen ja estää, etteivät muut käytä hyväksi EU:n avoimuutta.

WTO:n perusohjauksen lisäksi iso osa EU:n kaupasta katetaan laajalla kauppasopimusverkostolla. Viimeisimpänä neuvottelutulos saatiin aikaan Uuden Seelannin kanssa. Sopimusten ulkopuolella on isoista kumppaneista vain USA, Kiina, Intia ja Venäjä.

EU on kiinnittänyt huomiota kauppasopimusten toimeenpanoon ja erityisesti pk-yritysten osaamisen parantamiseen, jotta sopimuksista saataisiin kaikki hyöty irti. Yrityksille on neuvonnan ja suoran ilmoituskanavan lisäksi tarjolla Access2Market -työkalu selvittämään mahdollisen vientikohteen tullien ja maahantulovaatimuksien yksityiskohtia.

Suorat kahdenväliset neuvottelut ovat tie syventää monenkeskisiä kaupankäynnin puitteita. Esimerkiksi Kanadan kanssa tehdyssä CETA-sopimuksessa oli kirjauksia eläinten hyvinvointikeskusteluista. Nyt Uuden Seelannin kanssa neuvotellussa sopimuksessa on sisällöllisiä kirjauksia eläinten hyvinvoinnista samoin kuin muistakin EU:n Pellolta pöytään -strategian keskeisistä tavoitteista.

Kahdenväliset sopimukset ovat mahdollisuus, mutta myös hidaste muutokseen. Nyt muun muassa kestävän kehityksen uudet teemat on neuvoteltava uudelleen kahdenvälisiin sopimuksiin lisäehtoina EU:n sisämarkkinoille pääsyyn. Toinen vaihtoehto on edetä WTO -tasolla, missä pohjatyö edistyi kesäkuun ministerikokouksessa. Kolmas vaihtoehto on säätää erillisiä markkinoillepääsyn ehtoja, kuten hiilirajamekanismi eli hiilitullit, metsäkatovapaat tuotantoketjut tai riittävän huolellisuuden periaatteen todentamiseksi (puhutaan myös due diligence tai yritysvastuusta).

Käytännössä esimerkiksi Mercosur-maiden (Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay) kanssa aikaansaatu neuvottelutulos pari vuotta sitten ei etene EU:n ratifiointiprosessissa, jos edellä mainituilla lisäehdoilla ei voida varmistaa Pariisin ilmastosopimukseen sitoutumista. Myös luonnon monimuotoisuuskeskustelu pakottaa konkretisoimaan keinoja, joilla metsäkatoa hidastetaan EU:n elintarvikemarkkinoiden vapautumisen rinnalla.

Ranskan puheenjohtajakaudella kiirehdittiin vaatimaan tuonnilta samoja hygienia- ja ympäristövaatimuksia kuin EU:n omalta tuotannolta. Erityisesti Green Dealin maataloustavoitteiden toteuttaminen vaatii WTO -yhteensopivan kauppapolitiikan tukea. Niin sanottu mirror measures -menettely on mahdollinen ainakin, jos kysymys on kansanterveydestä. Yhteensopivuus varmasti testataan, jos EU alkaa ohjailla lainsäädännöllä kolmansien maiden eläinlääkintää tai kasvinsuojeluaineiden käyttöä.

Typpilannoitteet tuovat elintarvikeketjun hiilitullien piiriin. Nykyisten tullien ja polkumyyntisanktioiden rinnalle typpilannoitteisiin ehdotetaan uusia hiilitulleja. Venäjän toimet ovat muuttaneet markkina-asetelmaa oleellisesti, mutta ne eivät ole vaikuttaneet ehdotuksen käsittelyyn. Järjestelmä on sisämarkkinoiden kannalta hankala, jos tuontituotteisiin, kuten vilja tai broileri, ei kohdistu samoja hiilitulleja kuin EU:n omien tuotteiden tuotantopanoksiin.

Glasgow’n ilmastokokouksessa EU sitoutui metsäkadon torjumiseen monien muiden maiden kanssa. Metsäkatovapaat tuotantoketjut pitäisi pystyä erottamaan markkinoilla. Asetusesityksen mukaan soijaa, naudanlihaa, palmuöljyä, kaakaota ja puuta voi tuoda EU-markkinoille vain metsäkatovapaista tuotantoketjuista.

Yritysvastuulainsäädännön ensisijainen tavoite on taata, että yritykset eivät riko ihmisoikeuksia ja sitoutuvat työntekijöiden oikeuksiin eivätkä käytä hyväksi lapsi-, orja-, pakkotyövoimaa tai ihmiskaupan uhreja. Yritysvastuu myös sitouttaa yritykset Pariisin ilmastosopimukseen 1,5 asteen tavoitteeseen hankinnoissaan.

Yritysten kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) kytkee yritysten vuosikertomukset edellä oleviin velvoitteisiin. Vaikka yleensä puhutaan suuryritysten velvoitteista, ehdotukset kytkevät raportointiin koko arvoketjun.

Koska kaikkea ei voida lainsäädännöllä ohjata, komission terveyspääosasto (DG SANTE) on tuonut alan toimijoille vapaaehtoisuuteen perustuvan EU:n Pellolta pöytään -strategian mukaiset vastuullisen elintarvikealan liiketoiminnan ja markkinoinnin käytännesäännöt. Niiden tavoitteena on sitoa sisämarkkinoilla toimijat EU:n vastuullisuustavoitteisiin, myös tuontituotteiden osalta.

Juha Ruippo

johtaja

MTK