Sivuelinkeino on maatalouden turva

MT:n tekstaripalstalla on viime aikoina hyökätty rajusti niiden viljelijöiden kimppuun, joiden ansio kertyy muustakin kuin pelkästä maataloudesta. Mielestäni näille viljelijöille pitäisi nostaa hattua, kun jatkuvan valituksen sijaan etsivät muita tulonlähteitä ja näin huolehtivat tilansa jatkuvuudesta.

Sivuansioiden turvin pienemmätkin tilat pysyvät leikissä mukana ja hidastavat pikkiriikkisen maaseudun autioitumista. Jatkuva hulluttelu yhä suuremmilla ja suuremmilla yksiköillä ei ole kestävää. Kohtuullinen tilakoko takaa parhaiten huoltovarmuutemme.

Suomessa pienet perheviljelmät ovat aina saaneet muutakin kuin maatalouden tuloa. Näiltä tiloilta on lähdetty maitokuskiksi, rakennuksille, postin jakoon, muuraamaan, nuohoamaan, teuraskarjan ostoon tai vähintään talvisin ”puulaakin savottaan”.

Lapsuudestani muistan jopa tehtaalla työssä käyneen vanhanpiian, jolla tehdastyön lisäksi oli yksin hoidettavanaan pieni lypsykarja. Aikaisin on vekkari soinut, kun piti seitsemäksi ehtiä töihin ja sitä ennen hoitaa aamuaskareet. Häntä ei pidetty tukien väärin käyttäjänä vaan ahkerana puurtajana.

Aikoinaan eivät suuret kartanotkaan katsoneet maatalouden tulosta riittäväksi kohtuulliseen elämiseen vaan perustelivat sen lisäksi sahoja, paperitehtaita ja lasipruukeja. Aina suuruus ei auta. Perällämme monia kartanon torppia viljellään edelleen suoraan alenevassa polvessa. Suuri osa ansaitsee myös muuta tuloa. Vanhalla emätilalla maataloustoiminta on loppunut.