Ruokakiukkua ei saa päästää hukkaan

Mielipide

3.3.201701:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) osaa kuohuttamisen taidon. Tarvittaessa Vartiainen on myös hyvä tuohtuja. Taidoillaan Vartiainen onnistui nostamaan kuumaksi keskustelunaiheeksi tärkeän asian, kansanedustajien työpaikallaan nauttiman ruuan.

Kun eduskunnassa oli virinnyt kiihkeä mielipiteenvaihto talossa tarjottavan ruuan kotimaisuudesta, asiasta päätettiin järjestää oikein avoin keskustelu Maaseudun Tulevaisuuden toimittajan Riitta Mustosen johdolla. Kun Iltalehti (28.2.) julkisti tapahtumia edeltäviä sähköposteja, Vartiainen veti herneen nenään ja vetäytyi hankkeesta. Samalla koko hanke peruuntui.

Vartiainen oli Iltalehden mukaan tyytymätön siihen, että eduskunnan sisäinen hanke tuli julkisuuteen. Hän oli myös harmissaan siitä, että keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä oli kertonut neuvotelleensa eduskunnan ravintoloita pyörittävän Fazerin kanssa siitä, pitäisikö ruuan alkuperä merkitä selvästi ruokalistoihin. Hänen mukaansa Kärnällä ei ainakaan omin päin ole oikeutta tällaista protektionismia harjoittaa.

Vartiaisen mukaan ruuassa on tärkeintä hinta–laatu-suhde. Hän myös alleviivasi haluavansa keskittyä ruokaa tärkeämpiin asioihin. Voiko suomalaisten tuottajien ja elintarviketeollisuuden asiaa enää enempää ylenkatsoa?

Aivan ensimmäistä kertaa Vartiainen ei ruualla profiloidu. Aiemmin hän on muun muassa todennut kammoavansa raasteita ja pitävänsä kotimaista ruokaa muutenkin tylsänä (MT 17.10.2015). Ja toki hänellä on mielipiteisiinsä ja omaan makuunsa täysi oikeus.

Silti Vartiainen, tosin tahtomattaan, nosti taas esille oikean asian. Myös tunnekuohu ja tuohtumus ovat kaikesta huolimatta tervetullutta. Ne korostavat asian arvoa ja merkitystä. Samalla hän taas kerran vahvisti kotimaisen ruuan puolesta työtä tekevien rivejä.

Varapuhemies ja Vartiaisen puoluetoveri Arto Satonen puhalsi eduskunnan sisäisen kiistelyn poikki. Eduskunnan ravintolatoimikuntaa johtava Satonen totesi, että eduskunnan on oltava edelläkävijä kun vastuullista kotimaista elintarviketuotantoa vahvistetaan.

Vaikka eduskunnassa ruokataistelu lopulta asettuisikin vastuullisiin uomiin, sota ei ole ohi. Kun lainsäädäntöä muutetaan, kotimaisen tuottajan asema ja ymmärrys eivät ole lainkaan varmoja. Asiassa on syytä pitää pää kylmänä. Kun eläinsuojelulakia uudistetaan, tuottajan näkemykset on saatava kuuluviin.

Myös kotimaisen eläintuotannon vastuullisuus, antibioottivapaus ja eettisyys on pystyttävä nostamaan esille niin, että ero kansainväliseen tehotuotantoon tulee selväksi. Lisäksi tuottajan asemaa kaupan ja teollisuuden ketjussa on vahvistettava.

Itsestään selvää on myös, että kotimaisen tuotannon on oltava laadultaan kilpailukykyistä kansainvälisessä kilpailussa. Jos näin ei ole, Vartiainen on oikeassa ja peli on muutenkin menetetty.

Vielä eduskuntaakin tärkeämpää ruokakeskustelussa on menestyä kunnissa. Kovaa vauhtia lähestyvissä kuntavaaleissa asia on syytä nostaa esille väkevästi. Lähiruokaa kannattaa ja sitä voi suosia.

Vartiaisen nostama tuohtumus pitää kääntää nyt kotimaisen ruuan eduksi koko maassa. Näin hyvää kiukkua ei voi päästää hukkaan.