Rikotaan hiljaisuus yhdessä

Lokakuussa viime vuonna maapallo koki melkoisen määrän katastrofeja. Niitä kirjattiin Yhdysvalloissa, Bahamalla, Jamaikassa, Haitissa, Dominikaanisessa Tasavallassa, Kuubassa, Intiassa, Vietnamissa, Argentiinassa, Somaliassa ja Indonesiassa. Näistä löydämme todennäköisesti selkeitä muistijälkiä vain yhdestä: hirmumyrsky Sandystä iskemässä Yhdysvaltain itärannikolle.

Yli 90 prosenttia maapallomme katastrofeista ei koskaan löydä tietään maailman median tietoisuuteen.

Useat Euroopan Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset, Suomen Punainen Risti niiden joukossa, haluaa tänään yhdessä Euroopan unionin humanitaarisesta avusta vastaavan viranomaisen ECHO:n kanssa kiinnittää huomion näihin hiljaisuuteen jääviin katastrofeihin.

Katastrofi jää hiljaiseksi muun muassa, jos se on ”liian pieni”, siinä ei kuole uutiskynnyksen ylittävää määrää ihmisiä, se tapahtuu maassa, joka ei ole riittävän kiinnostava tai samanlainen onnettomuus tapahtui juuri kuukautta aiemmin toisessa maassa.

Ruokaturvaan, tai esimerkiksi ilmastonmuutosperäiseen maatalouden tuotantoedellytysten hitaaseen heikkenemiseen, liittyvät katastrofit kuuluvat monesti tähän hiljaiseen kategoriaan.

Helpoin tapa mitata luonnononnettomuuden suuruutta näyttäisi olevan kuolleiden määrän laskeminen. Mittarina tämä luku on selkeä, mutta todellisuudessa se mittaa väärää asiaa.

Kuolleiden määrä heijastaa pitävästi oikeastaan vain tapahtuman dramaattisuutta. Tosiasiallisesti merkitsevin luku on niiden eloonjääneiden määrä, jotka selvisivät katastrofista ja tarvitsevat lääkinnällistä, aineellista tai muuta apua, ja näiden ihmisten sekä heidän tarpeidensa määrä suhteutettuna muun maan ja sen väestön kykyyn huolehtia näistä tarpeista.

Eloonjääneiden elämän uudelleen järjestäminen, mukaan lukien aineellisten tuhojen korjaaminen, on luonnononnettomuuksien varsinainen jälkityön sarka. Mitä vähemmän onnettomuuksiin on varauduttu, sitä suurempi ponnistus katastrofia seuraa.

Katastrofit näyttävät vuosikymmenestä toiseen koskettavan yhä suurempaa joukkoa ihmisiä. Vuoteen 2015 mennessä Punainen Risti ennustaa jopa 325 miljoonan ihmisen joutuvan vuositasolla kohtaamaan luonnononnettomuuksien murskaavat vaikutukset.

Euroopan unioni rahoittaa yli puolet maailman humanitaarisesta avusta. Se on samalla yksi harvoista, joka tehokkaasti rahoittaa myös hiljaisten katastrofien jälkihoitoa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liike on ECHO:n suurin kolmannen sektorin, kansalais- ja järjestötoiminnan, puolelta tuleva kumppani. Suomen Punainen Risti on ECHO:n suomalaisista järjestökumppaneista suurin.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun vapaaehtoiset ovat avainasemassa juuri hiljaisten katastrofien kohdalla, koska he asuvat kotonaan maailman eri kolkissa, ja auttavat omissa yhteisöissään siitä riippumatta, löytääkö maailman media heitä ja heidän arvokasta työtään.

Esimerkiksi Lesothossa runsaat 700 000 ihmistä etsii ruokaa juuri nyt, tänään. En ole nähnyt tästä missään edes pikku-uutista, vaikka ruokaturvasta huolehtiminen on eteläisen Afrikan alueen ongelmista suurimpia, lähes vuosittain toistuva katastrofi, ja paikalliset Punaiset Ristit painiskelevat asian kanssa tosissaan.

Maailmanpankin mukaan katastrofivalmiuteen sijoitettu raha säästää tehokkaimmillaan seitsenkertaisen määrän onnettomuuden seurausten hoitamiseen tarvittavia varoja. Kaikkein tärkeintä varautumiseen panostaminen on hiljaisten katastrofien kohdalla, koska ne saavat ylivoimaisesti vähiten avustuksia onnettomuuksien jälkihoitoon ja niistä yhteisöihin jäävät arvet ovat toistuvia ja pysyvimpiä.

SPR on nostanut oman avustustoimintansa eturiviin pyrkimyksen saada humanitaarisen hätäavun ja kehitysohjelmien välinen kynnys mahdollisimman matalaksi. Hätäapu on välttämätöntä, mutta se ei yksin riitä. Kehitysohjelmilla on vahvistettava katastrofialttiissa maailmassa elävien kykyä sopeutua todellisuuteen, varautua luonnononnettomuuksiin ja ehkäistä niiden tuhoja. On aika rikkoa hiljaisuus ja kääriä hihat.