Nukkainen taikayrtti
Komea, keltainen kukinto on useimmiten haaraton, mutta satunnaisesti kasvi saattaa innostua kasvattamaan kokonaisen kynttelikön.Piha valmistautuu jo talven tuloon, mutta kaikki eivät pakkasta pelkää. Tulikukkien (Verbascum) hopeiset ruusukkeet kurkottelevat mullan peittona vielä, kun routa jo hiipii maassa ja taivaalta sataa lunta.
Tulikukka on kaunis, vanha hyötykasvi ja todellinen syksyn taikayrtti, jolla ennen muinoin saatiin pirtti lämpimäksi, parannettiin vilustumiset ja häädettiinpä vielä hiiretkin.
Siellä, missä kasvaa tulikukkia, löytää syksyllä suuria, nukkaisia lehtimättäitä. Kaksivuotinen komistus kylväytyy milloin talon kuivimpaan kivijalkaan, milloin kukkapenkkiin, ojanpientareelle tai hiekkaiselle kedolle. Hopeanhohtoiset lehdet paikkaavat mainiosti syksyisen pihan autiutta, joskin komeimmillaan tulikukat ovat vasta seuraavana kesänä keltaisten kynttiläkukkien hipoessa puiden alimpia latvuksia.
Rautakaudella tulikukkia suorastaan vaalittiin tärkeinä lääke- ja käyttökasveina, joilla ennen muuta oli merkitys kitkatulen aikaansaamisessa. Suorat, vahvat kukkavarret toimivat muinaisten kansalaisten porakeppeinä, joita pyöritettiin raidan juurta vasten. Myös itse kukintoja on käytetty soihtuina kastamalla ne tervaan tai vahaan. Niinpä tulikukkia on kutsuttu myös kuninkaankynttilöiksi, kungsljus.
Yleisimmin pihoilla ja vanhojen asumusten raunioilla tapaa ukontulikukkaa (Verbascum thapsus), jonka suomenkielinen nimi viittaa itse Ukko-ylijumalaan. Nimeä ei ole annettu syyttä, sillä tulikukalla uskottiin olevan hyvin moninaisia, parantavia vaikutuksia.
Nykypuutarhassa keltakukkainen, villi vaeltaja täyttää armollisesti kukkapenkin tyhjät kolot ja verhoaa vähämultaiset luiskat, joilla nurmikkoakin on vaikea saada kasvamaan. Runsasmultaisella paikalla sutjakat kukkavarret saattavat kohota yli kahden metrin korkeuteen, jossa ne avaavat kukkiaan verkkaiseen tahtiin mehiläisten ja muiden pölyttäjien iloksi.
Kukinnan päätyttyä jäävät kuivat kynttilät näyttäviksi talventörröttäjiksi. Samalla ne levittävät pieniä, mustia siemeniä vanhojen perinteiden jatkajiksi. Ukontulikukan lisäksi voidaan meillä kasvattaa myös metriseksi jäävää tummatulikukkaa (V. nigrum) tai punakukkaista, mutta hivenen talvenarkaa purppuratulikukkaa (V. phoenicum).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
