Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ryhtiä raviväki!

    "Rikkomukset pitää avoimesti selvittää ja korjata."

    Ravihevosvarsojen tunnistusrikkomukset avasivat raviväen keskuudessa kiivaan syyllisten etsinnän ja ajojahdin. Suomen Hippos tiedotti maanantaina, että yli 20 kasvattajaa on tunnistuttanut ulkomailla syntyneitä varsoja paikan päällä. Tunnistuksen, joka on varsan rekisteröinnin edellytys, suoritti suomalainen, työhön valtuudet saanut toimihenkilö.

    Sääntöjen mukaan varsat olisi kuulunut tuoda Suomen maaperälle tunnistamista varten. Käytäntö vastaa Euroopan raviliiton (UET) sääntöjä eli se on hieman eri muodoissa käytössä myös muualla kuin Suomessa.

    Rikkomukset pitää avoimesti selvittää ja korjata. Hippoksen tulee nyt saada esiin viime vuosien tunnistusjärjestelmän kaikki rikkeet. Siihen tarvitaan aikaa ja toimintarauha.

    Rikkomukseen syyllistyneistä kasvattajista yksi oli keskusjärjestön puheenjohtaja Antti Lehtisalo. Hän kantoi suoraselkäisesti vastuunsa ja erosi tiistaina.

    Saman teki hevosalan selvitysmies Antero Tupamäki. Tärkeä selvitys hevosalan kannattavuudesta ja kasvatustoiminnasta siis nyt venyy.

    Sosiaalisessa mediassa alkoi heti maanantaina ajojahti, jossa vaadittiin esiin kaikkien kasvattajien ja hevosten nimiä. Se ei ole tarpeen. Syyllisten jahtaaminen ei tilannetta auta.

    Sen sijaan ravihevoskasvatuksessa pitää käydä kattava ja selkeä keskustelu siitä, että palataan UET:n mukaiseen käytäntöön: suomalaisomisteisille tammoille syntyneet varsat kuljetetaan siis jatkossa tunnistettaviksi Suomeen. Toinen vaihtoehto on, että varsat kasvatetaan alunperin kotimaassa.

    Kolmas vaihtoehto on luonnollisesti, että varsat rekisteröidään suoraan maahan, jossa tamma on varsonut. Tätä osa suomalaisista kasvattajista on tehnyt jo tähän astikin. Varsinkin Ruotsiin on rekisteröity suvukkaita, suomalaisomisteisia varsoja, koska Ruotsissa ikäkausikilpailujen palkinnot nuorille hevosille ovat Suomea huomattavasti korkeampia.

    Tämä vaihtoehto ei vie suomalaista raviurheilua eteenpäin.

    Aiheesta noussut lynkkausmieliala voi johtaa siihen, että lisää tammoja ja varsoja siirtyy naapurimaiden rekisteriin. Suomen syntyy siis yhä harvempia mahdollisia tähtiravureita, jotka houkuttaisivat ravien ystäviksi myös ihmisiä hevospiirien ulkopuolelta.

    Hyvä kysymys luonnollisesti on, kuinka eettistä varsojen pitkä kuljetus on. Mutta jos käytäntöön halutaan muutosta, siitä tulee ensin sopia täällä ja sitten hakea muutosta UET:sta.

    Ilmiö ei ole vain suomalainen. Ruotsissa on Suomeakin yleisempi käytäntö siirtää siitostammoja etelämmäs Ranskaan asti.

    On ehkä syytä myös pitää mielessä ilmiön suuruus. Tällä vuosikymmenellä Suomessa on syntynyt vuosittain yhä pienempi määrä lämminveriravureita. Luku on jo painunut alle tuhannen. Suomenhevosiakin syntyy enemmän kuin lämminverisiä, ja niidenkin määrä on rodun uusiutumisen kannalta alarajalla.

    Kuuden vuoden aikana on tämän hetken tiedon mukaan tunnistettu väärässä maassa suomalaisrekisteriin yhteensä vajaat 60 varsaa. Se on siis alle prosentti näistä kuudesta ikäluokasta.

    Kannattaako tunnistussotkun ajojahtiin ja kiistelyyn hukata kaikki viime vuosina tehty myönteinen työ raviurheilun nostamiseksi pitkästä luisusta?

    Alaa uhkaa oikeasti vaikutuksiltaan paljon kauaskantoisempi ongelma. Raviurheilun rahoitusjärjestelmää on pitkin talvea arvosteltu kitkerästi. Raviratojen katsotaan saavan Veikkauksen tuotonjaosta liiaksi rahaa.

    Se, että ala kutoo sisäisen valtataiston tähän kohtaan, antaa arvostelijoille vain lisää vettä myllyyn.

    Sekin myönteinen työ, jota raviurheilua tuntemattomien keskuudessa on onnistuttu tekemään, jää keskinäisen loanheiton varjoon. Ongelman selvitys ja jatkokeskustelu on siis tärkeä hoitaa asiallisesti ja tarkasti mutta niin, että löytyy yhteinen tahto mennä eteenpäin.

    Tilanteesta kertoo paljon se, että MT:n lukijoille TalkKarista tuttu raviasiantuntija Kari Lähdekorpi otti oma-aloitteisesti eron Hippoksen hallituksesta Antti Lehtisalon erottua. Lähdekorvella ei ole kasvatustoimintaa, mutta hän katsoo, ettei kykene yksin hallituksessa toimimaan alan uudistamisen puolesta.

    Tosin keskiviikkona selvisi, että Lähdekorpi vielä empi eroa. Hän halusi Hevosurheilun mukaan jatkaa Hippoksen valtuuskunnan kokoukseen asti, joka pidetään toukokuun lopulla. Säännöt ovat kuitenkin selvät: kun olet luottamustoimesta eronnut, ei erolla voi pallotella edestakaisin.

    Keskinäisellä nokkapokalla asiat eivät nyt ratkea, vaan tarvitaan yhteishenkeä ja ryhtiliikettä keskittyä oleelliseen. Voimat tulisi keskittää valtapelin sijaan kiireesti sen pohtimiseen, mistä löytyy uusi, ryvettymätön puheenjohtaja. Tämän tulee olla henkilö, joka nauttii laajaa arvostusta ei vain sektorin omien toimijoiden kesken vaan myös ravialan ulkopuolella.

    Jo nyt on aistittavissa sitä, että moni alaa harrastanut epäröi halua jatkaa, vaikkei edes olisi tilanteeseen mitenkään osallisena. Vaakalaudalla on raviväen sisäisen luottamuksen myötä samalla alan koko julkikuva ja maine.

    Kommenttia on muutettu 7.3. kello 17:02: Kari Lähdekorpi halusi jatkaa hallituksessa valtuuskunnan kokoukseen asti.

    Kommenttia on täydennetty 9.3. kello 10:07 tiedolla Antero Tupamäen erosta sekä toiseksi viimeisellä lauseella.