Nopean toiminnan päätös
Suomi tunnusti tosiasiat, teki nopean toiminnan päätöksen ja laatii toivottavasti myös viisaan jäsenyyssopimuksen.
Nato-jäsenyys on kahden kauppa: Suomi vahvistaa Natoa ja Nato turvaa Suomea. Kuva: Markku Vuorikari18.5.202208:58
Muistan tästä muistojen keväästä luultavasti muita paremmin pari päivämäärää: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan syntymäpäivänäni 24. helmikuuta ja Suomi saattaa jättää Nato-jäsenyyshakemuksensa tänään, armeijan käyneen esikoiseni syntymäpäivänä 18. toukokuuta. Päivät jäävät historiaan.
Jälkimmäistä tuskin kukaan uskoi vielä ensimmäisen päivämäärän aikoihin. Ei edes Upseeriliitto, jonka jäsenistö on nyt etulinjassa lähtemässä ulkomaille urakiertoon. Kuvaavaa on, että liiton puheenjohtaja Ville Viita kehotti vielä helmikuun alussa miettimään, ”mitä liittoutuminen sotilaallisesti tarkoittaa".
Samassa jutussa ‒ Runebergin päivänä 5. helmikuuta ‒ huomautettiin, ettei Natoon liittymistä käsitelty lainkaan syksyn 2021 puolustusselonteossa, ja ennakoitiin Nato-jäsenyyden nousevan ensi vuoden eduskuntavaalien teemaksi. Samoihin aikoihin pääministeri Sanna Marin (sd.) piti "hyvin epätodennäköisenä" Suomen hakeutumista Naton jäseneksi hänen pääministerikaudellaan. Ja vain kolme kuukautta myöhemmin nopean toiminnan päätös on jo tehty. Huhhuh!
Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, totesi presidentti J. K. Paasikivi vuonna 1944. Minä olen hiljaa miettinyt, onko niitä viisasta tunnustaa tällaisella vauhdilla ja luopua edes näennäisestä puolueettomuudesta ykskaks.
Totta on, että Venäjä on hyökännyt itsenäiseen länsinaapuriinsa, uhitellut jatkotoimilla Natoon mieliviä maita, laskenut Suomen länsiblokkiin ja on juuri nyt kalustoineen kaukana meistä.
Siltikin mietin, kuinka itsenäisen päätöksen Suomi Nato-asiassa tekee. Yhdysvallat on ymmärrettävästi johtavana Nato-maana kätilöimässä Suomen varsin helpolta näyttävää jäsenyyttä. Se varmistaa, että liitto saa sekä asenteiltaan että aseistukseltaan hyviä ja kuuliaisia jäseniä, kuten Suomi.
Korvaani särähti kuitenkin pieni, kongressin republikaanijohtaja Mitch McConnell maanantainen lausahdus: ”Millä tahansa objektiivisilla standardeilla Suomi ja Ruotsi olisivat merkittävä lisä Natolle ja vahvistaisivat sitä merkittävästi.”
Vaikka etsimme itsellemme pelotetta, turvaa ja rauhaa ikiajoiksi, Natolle olemme ensisijaisesti ”lisä” ja ”vahvistus”. Maailmassa kun ei ole ilmaita lounaita. Meillä on Naton kanssa yhteensopivaksi koulittu armeija, huippuhävittäjiä ja kansalla luja maanpuolustustahto. Niistä on iso hyöty puolustusliitolle.
Olen myös miettinyt turvatakuita lupailleen Britannian vaikuttimia. Britannia haluaa turvata Itämerta ja varsinkin Norjan energiaa, ja on Naton työnjaossa erityisvastuussa Pohjoismaista. Kuulummeko siis yhden Nato-maan etupiiriin, vaikka halusimme pois etupiireistä?
Suomi liittyi Britannian perustamiin Pohjois-Euroopan nopeisiin JEF-joukkoihin viisi vuotta sitten puolustusministeri Jussi Niinistön (ps./uv./sin.) johdolla. Perusteena olivat silloinkin turvatakuut. Mietin nyt, että kun Britannian ja Yhdysvaltain vaikutusvalta on niin suurta, millainen on Nato-jäsenyytemme, jos nuo maat muuttuvat kovastikin tulevina vuosikymmeninä. On varmaan syytä pysytellä väleissä, mutta olemmeko aidosti itsenäinen ja paremmin turvassa kuin ennen?
Toivon vilpittömästi viisautta Suomen Nato-sopimuksen laatijoille, ymmärrystä lukea ja kirjoittaa myös rivien välit ja pitää Suomen puolia.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
