Minne miehet kadonneet?

Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA julkisti viime viikolla hätkähdyttävän analyysin. Sen mukaan Suomessa oli vuonna 2015 pysyvästi työelämän ulkopuolella 79 000 parhaassa työiässä olevaa miestä. Nämä 25–54-vuotiaat eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä.

Karkeasti laskettuna työelämästä on siis "kateissa" peräti 2,5 vuoden aikana kaikki syntyneet miespuoliset, jos arvioidaan, että vuosittain syntyy keskimäärin 60 000 uutta kansalaista. EVA:n analyysin mukaan "kateissa" on noin 7,4 prosenttia työikäisten miesten määrästä.

Työttöminä oli vuonna 2015 yli 130 000 25–54-vuotiasta miestä. Heistä "kadonneisiin" lasketaan 28 657 vaikeasti työllistyvää.

Työvoiman ulkopuolella olevia opiskelijoita ja varusmiehiä on lähes 39 000 ja eläkeläisiä 41 000. Silti "teillä tietymättömillä" on 25–54-vuotiaista edelleen peräti 50 470 miestä. He eivät esimerkiksi hae töitä, mutta ei heitä ole todettu työkyvyttömiksikään. Vajaa kolmannes heistä on ollut työttömiksi kirjautuneina.

Hätkähtäkää nyt tekin, hyvät päättäjät! Kyse on isosta inhimillisestä tragediasta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Analyysin mukaan enemmistö "kadonneista" oli vuosina 2012–2014 joko kokonaan ilman tuloja tai työttömyysturvaa. Noin kolmanneksella ei minkään rekisterin mukaan ole ollut rahassa mitattuja tuloja tai he eivät ole saaneet toimeentulotukea.

Kansalaisena sanon, että millään mittapuulla – ei aineellisella eikä aineettomalla – mitattuna meillä ei ole kansakuntana varaa tällaiseen.

Vaikka noin 5 000 eli noin joka kymmenes "kadonneista" on taustaltaan ulkomaalaisia, ja on saattanut muuttaa maasta ilmoittamatta väestörekisteriin, yli 46 000 jää edelleen "kateisiin".

EVA:n analyysin mukaan "kadonneet" ovat osa miesten työllisyyden kriisiä, jonka keskeisin selittäjä on kiihtyvä rakennemuutos. Varsinkin suorittavaa työtä tekevien miesten työpaikat ovat vähentyneet rajusti. Jos koulutustaso on alhainen, työllistyminen on vaikeata ja sen vaikeammaksi muuttuu, mitä pitempään työttömyys jatkuu.

Erityisen huolestuttava on tieto, että samaan aikaan parhaassa työiässä olevien "kadonneiden" ryhmä on koko ajan saamassa täydennystä nuoremmista ikäryhmistä.

Tilastokeskuksen tilastojen mukaan yli 110 000:lla eli viidenneksellä 20–29-vuotiaista ei ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Koulutus kyllä aloitetaan, mutta lähes joka kolmas keskeyttää opintonsa. Osa heistä aloittaa uuden tutkinnon opiskelun ja valmistuu.

Työelämän ulkopuolelle joutuminen ja sinne jääminen on ihmiselle nöyryytys varsinkin yhteiskunnassa, jossa ihmisen arvo useimmiten määritetään hänen työnsä kautta. Kaiken lisäksi ilmiö on samaan aikaan käsillä myös muualla kuin meillä Suomessa.

Historiassa on ollut kausia ja yhteiskuntia, joissa rakenteellinen muutos on äkillisesti vienyt mielekkään työn mahdollisuudet isolta osalta väestöä. Hunnit, kansainvaellukset, viikingit, maailmansodat... Suurten rakennekriisien ratkaisutavat ovat menneinä vuosisatoina jättäneet pelottavia jälkiä. Toivottavasti emme nyt ole sellaisella tiellä.