Merja Ailus ja räsynukkeilmiö

Viime viikolla julkisuus on ruotinut erilaisia johtajia ja johtajien vastuuta. Tapetilla ovat olleet Merja Ailus ja Keva, Jari Aarnio ja poliisijohto, Timo Räty ja AKT, Pekka Perä ja Talvivaara, Antti Pankakoski ja Altia sekä Matti Vuoria ja työeläkeyhtiö Varma.

Samaan nippuun voidaan liittää eduskunnassa käyty keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Johtajanimenä esillä oli Heidi Hautala ja hänen vastuunsa. Siinä oli selvästi kyse poliittisesta vastuusta.

Jari Aarniota epäillään törkeistä lahjus- ja virkarikoksista. Timo Räty on syytteessä työpaikkakiusaamisesta. Pekka Perää vaaditaan vaihdettavaksi Talvivaaran toimitusjohtajan paikalta. Antti Pankakoski laitettiin pois Altiasta. Matti Vuorialle maksetaan yli puolen miljoonan euron palkkaa.

Merja Ailusta syytetään ahneudesta ja arviointikyvyn pettämisestä. Häntä ei syytetä virkarikoksesta, ei lahjusten ottamisesta tai antamisesta, ei työpaikkakiusaamisesta, ei taloudellisen tappion tuottamisesta, eikä eläkejohtajien yleisestä palkkatasosta poikkeamisesta.

Syyte ahneudesta saa lisäpontta, kun Merja Ailuksen toimitusjohtajaksi valintaan liitetään poliittinen tausta.

Asioita enempää selittelemättä ja taustoista tietämättä on syytä muistaa, että valinnasta päättäneet tuskin tekivät ratkaisua vain puoluepoliittisin perustein. Jotkut muut tekijät ratkaisivat valinnan.

Paikkaa aikanaan hakeneista Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisellä ja Pellervon Taloudellisen Tutkimuslaitoksen johtajalla Pasi Holmilla on pidempi ja läheisempi yhteys keskustaan.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on kertonut omista ja puolueensa toimintaperiaatteista. Poliittiset läänitykset ja virkanimitykset eivät kuulu keskustan toimintakulttuuriin. Se on hyvä julkilausua.

Se ei saa jäädä tämän viikon ainoaksi yhteiskunnalliseksi johtopäätökseksi. Johtajan pitää kantaa vastuu, mutta hänen yläpuolellaan on yleensä joko toimielin tai esimies, jolla päättää toimintaperiaatteista ja jolla on valvontatehtävä.

Edellä nimettyjen henkilöiden rinnalle tai sijaan ”syytettäviksi” voitaisiin aivan hyvin tuoda muita henkilöitä tai toimielimiä. Heidän tehtävänsä on toimia ennen kuin tulee ongelmia.

On mieluummin toimittava ajoissa, ei ajassa. Ajoissa toimiminen estää usein ongelmat. Silloin julkisuus ei saa konna- ja sankaritarinoita. Kun toimitaan ajassa – käytännössä siis myöhässä, julkisuus saa sankarinsa ja konnansa.

Meillä on johtamis- ja luottamusvaje, joka näkyy julkisessa ja puolijulkisessa tai -yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Syntipukki-ilmiö on yleinen, kun haetaan vastuullisia, mutta ikä on ylemmän esimiehen tai toimielimen vastuu.

On myös kysyttävä, mikä on median ja mediajulkisuudesta riippuvien yhteiskunnallisten keskustelijoiden vastuu räsynukkeilmiöstä, jolla suuret asiat piiloutuvat kertomuksiin ihmisen pienuudesta.

Jos keskitytään vain syyllisiin ja syyllistämiseen, niin löydetäänkö epäkohtien syyt ja osataanko tehdä oikeat korjaukset?