Pehmeä ja luja kuitu sopii moneen

Juha Mäkipelkola jalostaa hamppukuitua Kauhavalla hallissa, jossa on osin itse tehdyt kuidutuskoneet. 

TEKSTI: Kirsi Haapamatti KUVAT: Johannes Tervo Kauhavalla

Tämä on laadultaan maailman parasta”, Juha Mäkipelkola sanoo ja taputtaa tiiviiseen nippuun sidottua hamppukuitupakettia. Mäkipelkola ottaa pakettikeon vieressä olevasta laatikosta näytteen: kaistaleen vaaleaa, käsiteltyä hamppua, ja nyppii siitä säikeitä. ”Tästä sen näkee, aivan pehmeää, kuin egyptinpuuvillaa. Ja silti todella lujaa”, hän sanoo ja nykii ohutta langanpätkää. ”Se ei katkea.”

Juha Mäkipelkolan Hallintaus Oy viljelee ja jalostaa kuituhamppua eristevillaksi ja huonekaluteollisuuden käyttöön. Suuri osa tavarasta myydään ulkomaille.

Mäkipelkola sanoo yrityksellään olevan vielä valtavat mahdollisuudet tuottaa hamppua mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Autoteollisuus käyttää kuituhamppua komposiittimateriaalina esimerkiksi autojen kattoverhoiluihin lasikuidun sijaan. Hamppua tarvitaan myös erikoispapereiden valmistukseen.

Mäkipelkola uskoo tekstiiliteollisuuden olevan tulevaisuuden suurin teollisuudenala hampulle. ”Olemme kehittäneet yhdessä sveitsiläisten kanssa kottonointimenetelmän, jolla hamppukuidusta tehdään puuvillan kaltaista kuitua. Mutta parempaa. Hamppu on materiaalina miellyttävä ja kevyt luonnonkuitu. Hampun ekologisuus puuvillaan verrattuna on moninkertainen.”

Miksei Hallintauksen hamppukuitu sitten jo päädy vaateteollisuuteen? Jalostuslaitoksia ei ole koko Euroopassa kuin kymmenisen, joten mukaan bisnekseen pääsisi vielä. Etenkin, jos tuote on laadukas.

Mäkipelkola levittelee käsiään. Entisen sahan tiloissa Kauhavalla toimiva kuituhampputehdas ponnistaa Mäkipelkolan mukaan liian pienestä. Vasta suuret investoinnit mahdollistaisivat murtautumisen Euroopan tekstiilikuitumarkkinoille.

”Tarvitsisimme 300–400 tuhatta euroa, niin saisimme prototyypin toimimaan teollisessa mittakaavassa. En ole kuitenkaan saanut tälle julkista rahoitusta, mikä olisi edellytys toiminnan kehittämiselle ja usein myös tuotantosopimusten solmimiselle. Keski-Euroopassa uusiutuvien raaka-aineiden tuotannon käynnistämistä rahoitetaan jopa 80 prosentilla, meillä saattaa hyvässä lykyssä saada Ely-keskukselta 20 prosenttia. Emme ole osanneet kyllin tehokkaasti vakuuttaa hampun monipuolisuudesta KTM:n ja MMM:n ministereitä ja henkilöstöä. Toimintaa on jatkettava ilman julkista tukea”, yrittäjä kritisoi.

Hallintaus Oy jatkaa kyllä toimintansa kehittämistä, mutta toistaiseksi ilman julkista rahoitusta. Riskirahoitustakaan ei ole löytynyt. Se kummeksuttaa, sillä Mäkipelkolan kaltaisia visionäärejä tälle maalle peräänkuulutetaan aina maabrändejä myöten.

”Ei tästä uutta Nokiaa tule, mutta kyllä tässä isoista rahoista on silti kyse. Maataloudesta ja maajusseista on nyt tapettu luovuus tukipolitiikalla. Omilla aivoilla ajatteluun ei kannusteta.”

Mäkipelkola on ostanut kuituhamppukoneita Belgiasta ja Saksasta ja moukaroinut niitä kotimaisen hampun jalostamiseen sopiviksi. ”Sen takia ei tule investointitukiakaan, kun koneet ovat tavallaan omavalmisteita.”

Mäkipelkolan hamppuyritys on ollut vastamäessä muutoinkin. Vuonna 2008 yrityksen kuituvarastot, yli 800 000 kiloa, ja kuivaamorakennus tuhoutuivat tuhopolton seurauksena. Kolmen vuoden työ leijui kirjaimellisesti savuna ilmaan. Jatkojalostusmahdollisuudet ja lajikkeiden tutkimustyön hedelmät menetettiin. Yrittäminen on ollut ajoittain myös henkisesti raskasta: maine ”hampunpolttelijoina” leijuu sitkeästi alan pioneerien yllä.

Mäkipelkolan hampputiedot ja -taidot ovat maan parhaita ja hankittu kokeilun ja erehdyksen kautta. Toiminnan alussa Hallintauksella oli yli 30 sopimusviljelijää, joiden hamput Mäkipelkola sitoutui ostamaan ja jalostamaan edelleen.

”Silloin huomattiin, että satotasot olivat huonoja eikä laadullekaan voinut aina hurrata”, Alpo Puro-Aho muistelee. Puro-Aho on yksi Hallintaukselle hamppua viljelevistä yhteistyökumppaneista ja samalla myös muiden viljelijöiden neuvoja, Mäkipelkolan tituleeraama viljelypäällikkö.

”Aiemmin joka kivikkopellossa kasvatettiin hamppua, tukien takia. Ajateltiin, että sehän kasvaa missä vaan. Toki kasvaakin, mutta laatuun ei satsattu. Tosiasia on, ettei joka jätkä osaa hamppua viljellä. Kuituhampun tuotantokin vaatii ammattitaitoa ja sopivat peltolohkot. Nyt olemme viisastuneet ja määrän sijasta tuotetaan laatua. Viljelyala on nyt paljon pienempi takavuosien jopa 300 hehtaarin sijaan”, Mäkipelkola sanoo.

Mäkipelkola ja Puro-Aho ovat käyttäneet paljon aikaa, tarmoa ja myös kirosanoja kuituhamppubisneksen kehittämiseen. Satojen nostaminen ja kasvuston laadun parantaminen ovat vain pieni osa ketjua. Hyödyllistä tietoa hampun kasvatuksesta, korjuumenetelmistä ja jalostamisesta on ollut vaikea saada. Parivaljakko on hakenut tietoa kirjallisuudesta, alan messuilta, jalostuslaitoksilta ja tilavierailuilta Keski-Euroopasta. Voimasanat on lausuttu enimmäkseen pellolla.

”Kaikkea on kokeiltu niin korjuussa, paalauksessa kuin paalien murskaamisessakin. Mitään valmista menetelmää ei ole ollut mihinkään. Hamppu on vaikea kuitu, koska se on niin lujaa, kuin köyttä. Se rikkoo koneet helposti. Kokeilemalla on löydetty oikeat työskentelytavat ja -välineet”, Alpo Puro-Aho sanoo.

Kuituhamppu myös kasvaa pohjoisen olosuhteissa eri tavalla ja erilaiseksi kuin etelämmässä, missä jalostukseen tarkoitetut koneet tehdään. Siksipä valmista jalostusketjua ei voi rahalla ostaa. Suomessa kuituhamppu korjataan keväällä, kasvi ei tuota siementä lainkaan ja kuitu ja päistäre on talven ja kevätauringon jäljiltä omanlaistaan.

Hallintauksen hallissa Kari Pollari käyttelee jalostuskoneita läpi ketjun. Kurottajalla hän nostaa kanttipaalin murskaimeen, joka myllää paalin hajalle. Sitten massa kulkeutuu eroteltavaksi. Kuitu erotetaan korresta ja päistäreestä, josta saadaan esimerkiksi kuiviketta hevostalleille ja pölyämätöntä kissanhiekkaa. Kuidun jalostaminen pehmeäksi, kiiltäväksi ja juuri käyttötarkoitukseensa sopivaksi on jo liikesalaisuuden piirissä.

”Meillä tehtävä kuitu on parempaa kuin mikään muu, kokeiles vaikka tätä englantilaista. Eikö ole karkeaa ja heikompaakin?” Mäkipelkola testauttaa.