Ompeluseuroissa yhteisellä asialla

Ompeluseuroihin Marjatta ja Raija Juhaninmäelle on saapunut alun toistakymmentä henkeä. 

Keittiössä tuoksuu kahvi ja runsas kahvipöytä odottaa tulijoita. Siskokset Marjatta ja Raija Juhaninmäki ovat ottaneet syksyn ensimmäiset seurat kotiinsa.

”Ennättääköhän väki tulla”, aprikoi Marjatta.

Kesällä maatilojen työt pitävät ihmiset kiireisinä eikä seuroja järjestetä. Loppukesäkin on ollut märkä ja puimurit ryskäävät pelloilla vielä pitkään. Navettaankin pitäisi ehtiä niiden, joilla on vielä lehmiä.

Ennen kylällä oltiin yhteisillä asioilla navetan jälkeen, niin nytkin torstaina iltaseitsemän aikoihin. Ennen ompeluseuroihin saattoi saapua puolensataa henkeä, nyt ollaan tyytyväisiä jo paristakymmenestä tulijasta.

”Täällä ollaan”, huikkaa Erkki Saari olohuoneen puolelta. Erkki on saapunut seuroihin hyvissä ajoin ennen muita ja kaivaa sakset laukusta matonkuteitten leikkaamista varten.

”Olen käynyt ompeluseuroissa poikasesta lähtien, joskus naapurikylissäkin, vaikka se ei ole tapana. Ennen ompeluseuroja kutsuttiin ’kökäksi’. Niissä karstattiin villoja ja kehrättiin lankoja.”

”Akat, kakarat, villat ja kehruurukit laitettiin hevosrekeen ja niin mentiin.” 75-vuotias Erkki muistelee, että keskitalvella ompeluseurat oli joka viikko. Navettatöiden jälkeen suksilla mentiin.

Erkki kirjoittaa nimiä arpalipukkeisiin. ”En minä näitä niin itselleni, vaan siskon lastenlapsille, ovat muualla.”

Ennen ompeluseurat kiersivät kylässä talosta taloon, nyt peräänkuulutetaan seuroille vapaaehtoisia ottajia.

”Ennen oli kahvitarjottavien määrä rajattu kahteen sorttiin. Ei saa käydä niin, ettei talo pysty tarjoilujen vuoksi ottamaan seuroja vastaan”, sanovat Juhaninmäet.

Kahvittelu, rupattelu ja arpajaiset kuuluvat nykyisiinkin ompeluseuroihin. Talo tarjoaa kahvituksen ja arpajaisten pääpalkintona olevan kakun. Muut palkinnot tuovat seuroihin tulijat mukanaan.

Polkupyörällä paikalle saapunut Erkin 80-vuotias veli Veikko tasaa hengitystään kahvipöydässä.

”Väki alkoi vähetä kylältä ja seuroista 1960 -luvun alussa. Tuli muita harrastuksia. Kokoonnuttiin miesporukalla katsomaan kylän ainoaa televisiota ja pelaamaan koronaa. Bingossa kuljettiin ympäri maakuntaa. Television yleistymisen myötä kyläily ja ompeluseurojen pito vähenivät. Alikylällä seurat loppuivat lähes kokonaan 1970-luvulla”, tietää Veikko.

Alikylällä on ompeluseuroja järjestetty Raittiusyhdistys Korven Vesan nimissä vuodesta 1910 lähtien. Raittiusyhdistyksen toiminnan hiipuessa 1950-luvulla alkoi seuroja järjestää maamiesseura ja sen naisosasto.

Alikylän ompeluseuroihin ovat naiset ja miehet kokoontuneet aina yhdessä tuumin. Myös arpajaistuotto jaettiin tasan. Näillä rahoilla kylälle hankittiin kahvi- ja ruokakalustoa lainattavaksi eri juhlatilaisuuksiin.

”Toivotaan, että onnistumme seuraperinteen elvyttämisessä ja samalla tuemme Korven Vesan taloutta. Kyläläisten talkoilla rakentaman seurojentalon ylläpito maksaa. Emme halua päästää taloa rapistumaan”, sanoo Ritva Jylhä räknätessään illan arpajaiskassaa.