Tuoksuvaa nostalgiaa

Hyasintit ja kielot ovat joulun kukista vanhimpia. Niitä on käytetty talvikauden koristeena jo yli sata vuotta sitten. Alun perin kukat saatiin kukkimaan kevättalvella, jolloin niillä tuotiin iloa ja väriä kartanoiden talviseen elämään ja juhliin. Pikku hiljaa kukat alettiin liittää myös osaksi joulun perinteitä.

Tätä siivitti myös puutarhaharrastuksen kasvu ja sen myötä lisääntyvä osaaminen. Hyasintin kukittaminen jouluksi vaatii hieman poppakonsteja, sillä se edellyttää kasvin oman kasvurytmin muokkaamista. Luontaisesti hyasintit avaavat kukkansa vasta kevään kynnyksellä.

Ensimmäinen jouluna kukkiva hyasintti nähtiin helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa 1879. Tämä tuoksuva ihme sulatti suomalaisten sydämet, ja hyasintista tuli monen vuosikymmenen ajaksi joulun tärkeä symboli. Vielä nykyisinkin hyasinttien tuoksu on olennainen osa joulun tunnelmaa, joskin allergioiden yleistyminen on hieman rajoittanut hyasinttien käyttöä.

Nykyisin onkin opittu ymmärtämään entistä paremmin hyasintin tuoksua ja tuoksuun liittyviä ominaisuuksia. Tiedetään esimerkiksi, että siniset lajikkeet tuoksuvat yleensä voimakkaimmin, kun taas valkokukkaiset hyasintit ovat tuoksultaan miedoimpia. Tuoksun määrä myös vaihtelee eri vuorokaudenaikoina ollen usein vahvimmillaan illan tunteina. Yöllä hyasintit tuoksuvat yleensä heikoimmin, kunnes aamun koittaessa tuoksu taas voimistuu.

Tuoksun tuntee vahvimmin usein metrin tai parin päässä kukasta. Niinpä nenän painaminen kukkaan ei kerro koko totuutta sen tuoksuvasta luonteesta. Siltikin, hyasintteja on vaikea ohittaa ilman että edes kerran joulun aikaan laskee kasvonsa aivan tuoksuvien kellojen tuntumaan ja voi nuuhkaista aivan läheltä kukkien omintakeista, täyteläistä tuoksua.

Hyasinttien tavoin jouluksi on kasvatettu myös kieloja, joiden siroihin kukkavarsiin liittyy runsaasti symboliikkaa ja muistoja. Kielon kukinnot kehittyvät juurakoissaan jo loppukesän ja syksyn aikana, joten ne ovat tarjonneet melko vaivattoman, kotimaisen vaihtoehdon talven kukkatuotantoon.

Aikanaan, 1800-luvun lopulla kieloja hyödettiin kukkaan sekä koti-ikkunoilla että kaupallisilla puutarhaviljelmillä. Kauppapuutarhat myös tilasivat kielon juurakoita ulkomailta, lähinnä Saksasta, jossa juurakoita osattiin varastoida pakastamalla. Puhuttiin niin kutsutuista jääkieloista, joihin useimmiten kasvoi pelkkä kukinto tai vain yksi lehti kehystämään suloista, monikelloista kukkavanaa.

Kielojen lisäksi joulun kukkiin kuuluivat syreenit, joita tuskin kukaan enää nykypäivänä liittää jouluun. Siitä ovat pitäneet huolen värikkäät joulutähdet, ritarinkukat ja muut viime vuosikymmeninä yleistyneet joulun kukat. Ennen niiden yleistymistä keväisillä syreeneilläkin oli kuitenkin paikkansa talven somisteina. Tämän ymmärtää, sillä Suomeen tullessaan syreenipensaat lähes mullistivat pohjoisten puutarhojen ulkonäön. Mihinkään yhtä kookkaaseen, kukkivaan ja tuoksuvaan ei meillä oltu ennen totuttu. Niinpä syreenin oksia opeteltiin hyötämään myös talven kukkaloistoa varten.

Kielot ja syreenit ehdittiin unohtaa monen vuosikymmenen ajaksi, mutta etenkin kielo kiinnostaa jälleen joulun tunnelmanluojana. Kenties jouluruusun saama suosio on siivittänyt tämän toisenkin, pienen, herkän kasvin menestystä. Joulukielojen kasvattaminen vaatii jonkin verran käsityötä, mutta ainakin harrastemielessä voi omia joulukieloja kasvattaa kuka tahansa. Kielon juurakkojen kaivamiseen on toki muistettava kysyä lupa maanomistajalta.

Myös omaan pihaan voi perustaa oman kielopenkin joulun tarpeita silmällä pitäen. Tämä saattaa osoittautua kannattavaksi, sillä ravinteikkaassa puutarhamullassa kukkasilmut kehittyvät yleensä vahvoiksi ja suuriksi.

Kielopenkki, samoin kuin joulun ruukkukielot, hyötyvät tasaisesta ja runsaasta kastelusta. Kookas ja mehevä juurakko kuluttaa yllättävän paljon vettä. Joulukielojen veteen kannattaa lisätä myös ripaus kukkalannoitetta, mikä usein virkistää lehtien vihreää väriä.

Joulun jälkeen kielot voi nostaa viileään varastoon, jossa niitä kastellaan satunnaisesti. Kevään koittaessa juurakot voi istuttaa puutarhaan tai lähimetsään.