Pörssisähköpeli koukutti minut täysin
Sähkön hinnan ja kulutuksen seuraamisesta tuli päivittäinen aivopähkinä, jonka kanssa jostain syystä tykkään askarrella.
Pörssisähköpelissä riittää muuttujia: tuntihinnan lisäksi esimerkiksi eri sähkölaitteet, puulämmitys, aurinkopaneelit ja säätilan muutokset. Kuva: Jarkko SirkiäKilpailutin reilu vuosi sitten sähkösopimuksia. Siinä tuoksinassa kävi niin, että sähköyhtiöiden pikkumokien johdosta minulla ei ollut voimassaolevaa sähkösopimusta lainkaan melkein kolmeen kuukauteen.
Sähköä tuli pistorasiasta, mutta laskuja ei saapunut. Ihanteellinen tilanne, tavallaan, mutta olihan sitä kuitenkin lopulta alettava selvittää.
Näitä sopimuksia ja takautuvia laskuja setviessä meinasi tulla täydellinen turnausväsymys, enkä enää jaksanut alkaa vertailla kiinteiden sopimusten hintoja, vaan sanoin, että laitetaan pörssisähkö tästä eteenpäin, siksi aikaa, että vedän vähän happea.
Kesäksi unohdin asian ja syksyllä latasin sähköyhtiön sovelluksen saadakseni jonkinlaisen kuvan siitä, paljonko sähköä kuluu ja missä sen hinnat huitelevat.
Koukutuin välittömästi peliin nimeltä Pörssisähkö.
Pelissä on sähkön tuntihinta, joka vaihtelee inasen miinuksen puolelta yli 50 senttiin kilowattitunnilta. Pelissä on taloni sähköt ja hevostallin sähköt.
Pelissä on ne sähkölaitteet, joiden käytön ajankohtaan voin vaikuttaa, ja sellaiset, joihin en voi. Lisäksi pelissä säätilan muutokset, sähkölämmitys ja puulämmitys.
Kevätauringon myötä peliin otetaan mukaan vielä aurinkopaneelit, joiden tuottaman ylimääräisen sähkön myyn sähköyhtiölle pörssisähkön hinnalla.
Tiedän, että on järjestelmiä, jotka haistelevat pörssisähkön hintaa ja napsauttelevat laitteita päälle ja pois. Mutta sittenhän en itse enää pelaa sitä peliä. Ei hauskaa.
En ottanut kiinteähintaista sopimusta. Pörssisähköpelistä tuli minulle päivittäinen aivopähkinä, jonka kanssa jostain syystä tykkään askarrella:
Nyt tallin lämminvesivaraaja pois päältä viikoksi, nyt puita takkaan, laita ilmalämpöpumppu huutamaan klo 23–24 välillä, muista käydä laittamassa yläkerran patterit pienelle maanantaiaamuna, pyöritä tiskikone ennen kymmentä huomenna.
Tiedän, että tähän on kehitetty myös järjestelmiä, jotka haistelevat pörssisähkön hintaa ja napsauttelevat laitteita päälle ja pois ilman, että ihmisen täytyy vaivata päätään. Mutta sittenhän en itse enää pelaa sitä peliä, vaan katson kun joku muu pelaa. Ei hauskaa.
Minulla on myös pelikavereita. Toki tuloksemme eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska kellään heistä ei ole hevostallia samassa sähkömittarissa talonsa kanssa.
Talven kylmimpinä kuukausina maksoin sähköstä keskimäärin kuutisen senttiä kilowattitunnilta. Ystäväni pelasi peliä niin tarmokkaasti, että sai keskihinnaksi neljä senttiä.
Toki hänen puolisonsa ei arvostanut sitä, että hänen kellonsa herätti keskellä yötä merkiksi siitä, että lattialämmityksen voi laittaa päälle. Itse en suostu heräämään aamuyöllä painelemaan mitään nappuloita, joten nielen tappioni tässä.
Kaiken kaikkiaan sähkönkulutukseni oli talvella äpin mukaan jatkuvasti 20–30 prosenttia pienempi kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana.
Melko suurta roolia tässä näytteli varmasti huomattavasti leudompi talvi, mutta yritän silti antaa hieman kunniaa myös itselleni ja pelisilmälleni.
Kevään tullen aurinkopaneelit alkavat pelata minun joukkueessani ja kesällä en juurikaan joudu ajattelemaan sähkön hintaa.
Kesän ajan keräänkin voimiani ja hion uusia strategioita ensi talven varalle. Ostan ehkä pelipaidankin, merinovillaisen, sillä tarkenee sitten taktikoida.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
