Rakkauspuhetta vihapuheen tilalle

Jos simpanssi näkisi kaiken sen veren maailman mahtavimpien valtioiden johtajien käsissä ja kansalta riistetyt rikkaudet, se ihmettelisi, miksi heitä ei ole suljettu vankilaan. Emoryn yliopiston tutkimuksien mukaan simpansseilla näet on vahva oikeustaju, laumassa ei hoideta asioita vain vahvemman oikeudella.

Ihmislaumoissa diktaattoreita riittää valtioita pienempiinkin yhteisöihin, perheisiin saakka. Se, että näin on aina ollut, ei ole syy hyväksyä asia.

Osa valtioiden johtajista yrittää piilottaa toimintansa "demokratian", "lain" ja "oikeuden" verhoon. Osa ei edes yritä rakentaa demokratian kulisseja.

USA:sta näemme, että vakaakin demokratia voi heilua pahasti yhden ihmisen törmäilyistä. Kansa voidaan jakaa kahteen leiriin ja kansanvallan rakenteet hajottaa hetkessä.

Suomessa näin ei voi käydä, eihän? Kai otimme opiksemme Kekkosen loppukauden vallan sementoimisesta. Poikkeuslaille haettiin oikeutusta jopa valtakunnan rajan takaa, Neuvostoliitosta ja EEC:stä.

Entä miten Sipilän hallitus pidettiin kasassa – eivätkö siniset pysytelleet kuuluisalla hillotolpallaan demokratiaa pilkaten? Ja käytetäänkö nykyään parlamentaarista koskemattomuutta hyväksi suollettaessa vihapuhetta, joka johtaisi eduskunnan istuntosalin ulkopuolella langettavaan tuomioon?

Muista ihmisistä ja ympäristöstä piittaamatonta oman edun tavoittelua löytyy myös yritysmaailmasta. Kansa maksaa ja kärsii, kun omistajat ja johtajat kirittävät toinen toistaan haalimaan itselleen kaiken irtoavan.

Esimerkit näyttävät, että valheista, öykkäröinnistä ja vakavistakaan rikoksista ei seuraa rangaistus vaan palkinto. Vihakin alkaa tuntua normaalilta.

Nyökyttelemme, kun Donald Trump murhaa Qassim Suleimanin. Uskomme, kun uutisissa kerrotaan: paha mies, pakko tappaa, väkivallan uhka torjuttu. Oikeasti murhaajan murhaajakin on vain murhaaja, joka ei vähennä vaan levittää vihaa ja väkivaltaa.

Nuoruudessani 1960-luvulla maailmaa muovasi rauhan ja rakkauden hippiliike. Monille siitä on jäänyt mieleen vain marinkäryiset pitkätukat ja Janis Joplinin biisit.

Se, mitä kannattaisi muistaa, on suvaitsevaisuus ja rakkaus.

Rakkaudella en tarkoita vain kaiken alleen peittävää onnen tunnetta, joka rakentuu hyväksytyksi tulemisen autuudesta, seksin himosta ja ripauksesta omistamisen halua.

Ei, tarkoitan rakkautta, joka kestää, kun onnen rinnalle tulee myös tuskaa. Tarkoitan kykyä joustaa, päästämistä tarvittaessa irti ja vaikka itsensä uhraamista.

Tarkoitan halua ymmärtää toista enkä tahallista riidan aiheen kaivelua sivulauseen pienimmästä pilkusta.

Tarkoitan rakkautta, joka ei ole vain pintakauniita puheita, vaan oikeita, hyvään pyrkiviä tekoja.

Tarkoitan pyyteetöntä toisen kunnioitusta, kannustusta ja myötäelämistä, joka ulottuu lähimmästä kaukaisimpaan ihmiseen.

Tarkoitan rakkautta, joka ymmärtää, että kaikkea rikottua ei voi korjata: Niin kuin ihmissuhteiden myös maiden, metsien, peltojen, veden ja ilman pilaamisesta ei ole paluuta entiseen.

Rakkautta, joka kysyy, voisinko tehdä jotain toisin, jotta maapallo ei muuttuisi elinkelvottomaksi lapsillemme.