Vasyl Petrovych Holoborodko (Volodymyr Zelensky) Kansan palvelijassa. Kuva: Sergey Marchenko Pushkin
Zelenskyin elokuvassa on onnellinen loppu, tosielämässä taistelu jatkuu
Kansan palvelijan Ukraina näyttäytyy kulttuuriltaan hyvin sterotyyppisenä slaavimaana: votka virtaa, sirmakka soi, korruptoituneet oligarkit pyörittävät maata ja ohjailevat suvereenisti poliitikkoja ja kansanedustuslaitosta. Vasyl Petrovych Holoborodko (Volodymyr Zelensky).
Kuva: Sergey Marchenko Pushkin14.4.202214:56
Normaaliaikoina ei ehkä olisi tullut mieleenkään katsoa ukrainalaisen koomikon Volodymyr Zelenskyin tähdittämää elokuvaa Kansan palvelija. Kun kotimaassaan suositun tv-sarjan elokuvaversion kakkososa tuli telkkarista, pakkohan se nyt oli katsoa.
Kevyt hömppäkomediakin antaa jonkinlaisen kuvan valmistusmaan yhteiskunnasta.
Kai Spedeäkin katsomalla voi oman aikansa Suomea jollakin tavalla arvioida.
Kansan palvelijan Ukraina näyttäytyy kulttuuriltaan hyvin sterotyyppisenä slaavimaana: votka virtaa, sirmakka soi, korruptoituneet oligarkit pyörittävät maata ja ohjailevat suvereenisti poliitikkoja ja kansanedustuslaitosta. Ehkä jonkinlaisia johtopäätöksiä voi tehdä siitäkin, että naisilla on leffassa vain sorjasäärisen rekvisiitan rooli.
Hieman yllättäen venäläisiä ei vilahda kuvissa juuri lainkaan. Siihen suuntaan ei myöskään singahda yhtään piikkiä ja pilkkaa.
Suurimmaksi sutkiksi lopulta kehkeytyy Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) saksalainen edustaja, joka paljastuu korruptoituneeksi välistävetäjäksi.
Zelenskyi esittää elokuvassa Ukrainan presidenttiä, kappas vain. Katsoja ei voi välttyä vertaamasta roolihahmoa liveversioon. Sama käheähkö ääni, sama reipashenkinen idealismi ja nopeat käänteet. Voi hyvin ymmärtää, että tuollaisella mimiikalla ja retoriikalla on pärjännyt presidentinvaalikampanjassa hyvin esimerkiksi venäläisten tukemaa vahanukke-ehdokasta vastaan.
Politiikassa näyttelijän lahjat eivät ole haitta kuin äänestäjien ennakkoasenteissa. Ronald Reagankin oli b-filmien sankari, mutta niinpä vain pisti Neuvostoliiton polvilleen ihan a-luokan suurvaltamatsissa.
Korruptio on laajalle levinneenä yhteiskunnallisena syöpänä jotakin, mitä suomalaisten on vaikea ymmärtää. Meillä voi pääsääntöisesti luottaa, että yhteiskunta toimii ilman voitelurahaa ja gangsteriotteita yhteisesti sovittujen lakien mukaisesti.
Zelenskyin elokuvassa korruptio on ulottanut lonkeronsa kaikkialle. Infrahankkeet ovat jääneet kesken, koska joku on varastanut rahat. Poliitikot ovat mafian sätkynukkeja ja virkavaltaa ei näy missään.
Tässä maailmassa Zelenskyin esittämä presidentti vaikuttaa ihanteelliselta sarjakuvahahmolta, joka kuitenkin onnistuu jallittamaan pahikset. Loppukohtauksessa hän vielä heittää epäreilut sopimuspaperit päin IMF:n saksalaisedustajaa:
”Ukrainalaiset eivät ole mitään keijuja tai pellejä, joita voi kohdella miten vain.”
Elokuva päättyy onnellisesti, mutta oikean presidentti Zelenskyin taistelu jatkuu. Siinä kamppailussa meille tarjotaan enemmän kuin pelkän katselijan roolia.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
