Kierteelle stoppi

Kolumni

HEIDI JAATINEN

Jätin koulun rauhaan vuodeksi, mutta koulu ei jättänyt minua. Koulu tulee uniini. Osansa vaikuttaa sekin, että olen syksyn mittaan ollut sijaisena huostaan otettujen lasten ja nuorten kotikoulussa.

Oppilaiden tilanteet ovat yhä raskaampia. Eivät toki kaikkien: On suuri joukko oppilaita, jotka pärjäävät, jopa siinä suuressa joukossa. Heillä on lähellään ihmiset, jotka pitävät heistä huolta. He kukoistavat.

Mutta osa oppilaista tarvitsee yhä enemmän aikuisen aikaa ja huomiota. Tilanne on sama koulussa ja päivähoidossa. Syy ei ole vanhempien. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ja ongelmat jatkuvat yli sukupolvien.

Elinympäristömmekin on muovautunut sellaiseksi, että se miellyttää lyhyellä, mutta ahdistaa pitkällä aikavälillä. Olemme kiireisiä, lapset jäävät jalkoihin. Kyky rauhoittua on huonontunut, koska emme saa varhaislapsuudessa riittävästi tarvitsemaamme lohtua.

Itä-Suomen yliopistossa kesäkuussa lasten surmista väitellyt Anne Kauppi tietää, että taustalla on usein paitsi mielenterveysongelmia myös vanhempien omat lapsuuden vaikeat kokemukset, avuttomuus lapsesta huolehtimisessa, vaikea elämäntilanne ja yksinäisyys.

Presidentti Sauli Niinistön luotsaama kampanja neuvoo, kuinka voimme arjen teoillamme estää syrjäytymistä. Neuvoista on noussut myrsky, jossa vastapuoli sanoo, etteivät löysät vinkit auta ratkaisemaan rakenteellisia epäkohtia kuten köyhyyttä ja työttömyyttä. Hyvää keskustelussa on joka tapauksessa se, että se yleensä nousi pintaan, vihdoinkin.

Ongelmat tulevat usein ilmi jo vauva-aikana, synnytyksen yhteydessä ja raskausaikana. Kätilöitä ja terveydenhoitajia on koulutettava rinnalla kulkijoiksi. Raha on kohdennettava niin, että vaikeuksissa olevia perheitä pystytään auttamaan ennaltaehkäisevästi ja pitkäjänteisesti.

Pikkulapsiperheet hyötyvät tukiperheistä, joiden kanssa vanhemmuutta voi jakaa ja jonne lapset voivat mennä viikonlopuksi säännöllisesti. Systeemi on jo olemassa, tukiperheitä vain on harvassa.

On myös ehdotettu seulontaa kouluterveydenhoidon tarkastuksiin mielenterveysongelmien tunnistamiseksi. Tämä edellyttää, että myös apua on tarjolla tehokkaasti.

Ylipäänsä valmiita toimintamalleja löytyy, jos ohjaamme tähän rahaa. Kysymys on tahdosta. Ei syrjäytetä. Kohdennetaan resursseja perheiden tukitoimiin ja lastensuojeluun. Ennaltaehkäisevä työ on myös taloudellisesti kannattavaa, sen avulla rahaa säästetään siitä toisesta, kalliista päästä.

Tämä on sitä viisasta hölmöläisten maton jatkamista, tässä se todella jatkuu.