Hyvästi rakas

Rakas mummo ei näyttänyt enää mummolta. Pari viikkoa kylmiössä olivat tehneet tehtävänsä.

Mahdollisuus hyvästeihin tuli liian yllättäen. En ollut valmistautunut siihen, että voisin nähdä mummon vielä kerran. Nuoruuttani ja ymmärtämättömyyttäni tartuin juuri ennen hautajaisten alkua tarjottuun tilaisuuteen.

Kesti aikansa, että sain kuvan pois mielestäni. Olisin halunnut jättää hyvästit toisella tapaa. Mutta elämässä kaikki ei mene aina niin kuin toivoisi.

Eikä varsinkaan kuolemassa. Se ei noudata mitään ihmisten toivomuksia.

Suuren surun keskellä on hienoa, että on ammattilaisia, jotka tietävät mitä tehdä. Ottavat homman haltuunsa ja kantavat surevan yli pakollisten käytännön asioiden.

Joskus tuntuu silti, että meillä kuolema on niin täysin ammattilaisten hoidossa, ettei useimmilla ole siihen minkäänlaista kosketuspintaa. Viihde ja media ovat täynnä kuolemaa, elävässä elämässä kuolema on siivottu pois silmistä.

Kuolema on niin valtavan iso ja lamauttava asia, ettei siitä ole helppo puhua. Silti voisi olla hyvä joskus puhua siitäkin. Kertoa läheisimmilleen ajatuksiaan siitä, miten haluaisi toimittavan, kun viimeinen matka koittaa. Pohtia, miten haluaisi hyvästellä rakkaansa, kun se on pakko tehdä.

Sillä suru on hyvin henkilökohtainen asia. Kukaan muu ei voi hoitaa sitä toisen puolesta.

Mia Palokallio

Viimeinen matka – kun kuolema meidät erottaa, s. 14