Reilut kauppatavat pelottavat

EU on valmistellut komissaari Phil Hoganin johdolla lainsäädäntöä elintarvikeketjun epäreilujen kauppatapojen kitkemiseksi. Lakiehdotuksia odotetaan tulevan kevään aikana.

Komission tekemien selvitysten perusteella lähes jokaisessa jäsenmaassa ilmenee epäreiluja kauppatapoja. Viljelijöiden ja osuuskuntien eurooppalaisen kattojärjestön Copa-Cogecan vaatimus lainsäädännöstä, joka antaisi elintarvikeketjun heikoimmalle lenkille eli maataloudelle edes jonkinlaista minimiturvaa, on varsinkin Suomessa erittäin perusteltu.

EU:sta löytyy esimerkkejä, kuinka epäreiluun kauppaan on voitu puuttua. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Tesco on joutunut korjaamaan toiminta­tapojaan ruoka-asiamiehen puututtua sen toimintaan.

Tärkeää ovat riittävät sank­tiot, jolloin kauppajätit joutuvat ottamaan reilun kaupan tavoitteet tosissaan. Pelkkä yleinen paheksunta ei riitä, kun kyseessä on miljardiluokan bisnes.

Suomalainen kilpailulainsäädäntö perustuu yksipuolisesti kuluttajan aseman tarkasteluun. Kilpailu- ja kuluttajavirasto hyväksyy epäreilut kauppatavat, jos kuluttajan kaupassa maksama hinta on mahdollisimman alhainen.

Lainsäädännön sokea piste on siinä, että halvan hinnan kustannukset maksaa aina jokin taho. Tällä hetkellä erityisesti maatalous, mutta myös pienet elintarviketoimijat ja osin teollisuus.

Kilpailulainsäädäntöön tarvitaan muutos, jossa suojellaan muitakin kuin kuluttajia. Pitkällä aikavälillä nykyinen kuluttajan suojelukaan ei ole kestävällä pohjalla.

Suomalaisen maatalouden heikko kannattavuus johtaa siihen, että kaupassa on jatkossa entistä useammin tyhjiä hyllyjä, mikäli niihin on tarkoitus laittaa kotimaisia tuotteita.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusjohtajan Jyrki Niemen mukaan (MT 5.2.) Suomen elintarvikekaupassa kilpailu on niin raadollista, että jos epäreilut tavat ovat mahdollisia, niitä käytetään. ”Kun kilpaillaan halvoilla hinnoilla kuluttajille, pitää teollisuus ja tuottaja pitää tiukoilla”, Niemi toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu kauppatapalakia ja ruokavaltuutetun virkaa. Ruokavaltuutetun tehtävä olisi seurata elintarvike­ketjun kauppatapoja ja tarvittaessa puuttua epäreiluihin käytäntöihin.

Suomessa, missä kauppa on keskittynyt äärimmilleen, kauppatapojen valvonta tulee tarpeeseen. Tällä hetkellä kauppa sanelee, mitä ja millä hinnoilla ottaa valikoimiinsa.

Epäkohdista ei uskalleta valittaa, kun vaarana on valikoimista pois jääminen. Kaupan peräänkuuluttama itsesääntely ei toimi.

Kilpailulainsäädäntöä uudistettaessa kaupan vastustus oli rajua. Nyt on meneillään vähintään yhtä raju vyörytys erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajien suuntaan, jotta reilua kauppaa ei tehtäisi jatkossakaan.

Kysymys kuuluu, mitä kauppa pelkää? Ovatko reilut kauppatavat niin suuri uhka, että niitä ei puolueeton taho saisi valvoa?

Onko elintarvikeketjun heikompien aseman parantaminen niin vaarallista, että sitä ei voida hyväksyä?

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo