Lukijalta: Voiko perussuomalaiset palata juurilleen?

Riikka Purra vastavalittuna puheenjohtajana Seinäjoen puoluekokouksessa elokuussa 2021. Istumassa edeltäjä Jussi Halla-aho. Kuva: Johannes Tervo

Niin kuin hyvin tiedetään, Väinö Linna sanoitti hyvin kansan tuntoja monissa Suomen historian vaiheissa. Niinpä hän Suurlakon 1905 valmisteluvaiheissa asetti kansan suuhun kysymyksen: ”Mitenkäs herrat lakkoilee, rupeaako ne tekemään työtä?”

Jotakin vastaavaa kansan ilmaisujen oivaltavuutta tarvittaisiin nyt analysoitaessa perussuomalaisten tulevaisuutta puolueena. Olemmehan päättämässä vaihetta, joka alkoi silloiseen maaseudun todellisuuteen liittyvänä Vennamon irtiottona maalaisliitosta ja päätyi ”vaarattoman” populismin kautta ihmisten rotuun ja uskontoon perustuvan eriarvoisuuden, näennäislogiikan ja taaksepäin katsomisen manifestointiin.

Valta oli puolueelle mieluista ja se taipui täysin kokoomuksen tai oikeammin työnantajia ja yrityksiä edustavien järjestöjen ohjaukseen. Hallitusohjelma sitoi koko hallituksen kädet ja esti sen reagoimasta suhdanteiden muutoksiin. Perussuomalaisille tämä mahdollisti niiden kansanryhmien etujen leikkaamisen, joissa tiedetään maahanmuuttajien enemmistön olevan.

Perusuomalaisten johto sanoo luottavansa kannatuksen kasvuun. Se vaatii tietysti politiikan sisällön muutosta. Pelkkä antipatia vieraita heikompiosaisia ihmisiä kohtaan ei enää riitä. Jo keskustelu maahanmuuton vapauttamisesta, Euroopan liittovaltiokehityksestä, ilmastonmuutoksen torjunnan pakollisuudesta ja valtion todellisesta panostuksesta kasvuun tuntuu oudolta perussuomalaisten käymänä.

Voisiko tuo Linnaa jäljittelevä tokaisu tässä olla: ”Mitenkäs Perussuomalaiset uudistuu, turvautuuko ne Alkion aatteisiin?”

Osmo Nieminen

Helsinki