Ylen omistajaohjaus ei toimi

Yleisradion sanotaan olevan eduskunnan tv- ja radioyhtiö. Totta onkin, että Ylellä on eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ja eduskunta päättää Ylen rahoitusperusteet.

Aikaisemmin Ylen rahoitus perustui lupamaksuihin mutta vaalikaudella 2011–2015 otettiin käyttöön Yle-vero. TV-lupajärjestelmästä luovuttiin ja siirryttiin järjestelmään, jossa jokainen, jolla on verotettavaa tuloa vähintään laissa säädetty määrä, joutuu maksamaan Yle-veroa. Olipa käytössä televisio tai ei.

Yle-veroa puolusteltiin esittäjien toimesta sillä, että se tuo Ylen rahoitukseen pitkäjänteisyyttä ja parantaa mahdollisuuksia korkeatasoisempaan ohjelmatarjontaan. Lisäksi väitettiin, että omistajaohjaus (eduskunnan toimesta) paranee.

Yle-veroa säädettäessä olin kansanedustaja. Avatessani itselleni Yle-veron sisältöä ja mahdollisia vaikutuksia tulin siihen johtopäätökseen, että esitetyssä muodossa loppukin omistajaohjaus heikkenee ja tämä Ylen rahastusautomaatti johtaa pitemmällä aikavälillä huonoon lopputulokseen. Jäin omassa ryhmässäni mielipiteineni lähes yksin. Yle-vero säädettiin eduskunnassa yksimielisesti.

Mikäs on Ylen tilanne nyt vajaa kymmenen vuotta myöhemmin? Rahaa Ylelle tulee ovista ja ikkunoista, mutta miten on ohjelmapolitiikan laita. Päivä päivän jälkeen ajetaan läpi uusintoja uusintojen jälkeen, aluetoimintoja kuihdutetaan ja todennäköisesti tähtäimessä on muun muassa Kajaanin toimituksen lakkauttaminen.

Ylen johtajien palkkoja on korotettu ruhtinaallisesti ja Yle Urheilun asiantuntijoita kurkkii joka nurkan takana.

Omistajaohjauksesta ei ole tietoakaan – hallintoneuvostolla ei ole mitään valtaa eikä ehkä haluakaan puuttua epäkohtiin. Heille riittää muutama kerta vuodessa käydä Pasilassa juomassa räiskälekahvit ja kuulla kehut miten hyvin Ylellä pyyhkii.