Vaadin kohtuullisuutta!
Kuva: Jaana Kankaanpää ja simo ralli, kuvankäsittely: Stiina Hovi12.8.201516:00
Päivä oli 29. heinäkuuta. Se oli aivan tavallinen arkipäivä tänä kesänä, kesänä, jolloin suvea ei sitten tullutkaan. Kyseisenä päivänä suivaannuin, olin tuohtunut ja poltin iloisesti päreeni.
Aamu alkoi pelkällä valolla jääkaapissa, hyppäsin autoratsuni selkään ja karautin kauppaan, joka töllössä huutaa halpuuttaneensa hintoja.
Matkanpollen autoradiosta kuulin uutisen, että kurkun ja tomaatin tuottajahinnat ovat painuneet suvettoman suven kunniaksi pohjalukemiin. Naapurikunnan Närpiön kasvihuoneviljelijä kertoi saavansa kurkkukilosta 12 senttiä ja tomaatista 34 senttiä.
Kuola alkoi valua suustani, tykkään napsia tomskuja ja napsautella kurkkuja välimurkinaksi. Nyt ostan niitä ripakopallisen, kun kerta halvalla saa – Vileenin tomaattia.
Saavun hevitiskille ja suivaannun. Hinta kaupassa kurkkukilolla oli 1,79 euroa ja tomaatilla 1,89 euroa. Tuottajahinta oli kerrottu neljällätoista! Luulisin, että nämä Suomen keskusliikkeet jotenkuten pärjäävät...
Meni ruokahalu, jätin koko jättimäisen ruokalaarin ja päätin ajaa pankkiin ja nostaa kunnolla käteistä, että pärjään tässä halpuuttamisen maailmassa.
Pankkikorttini halkesi viikonlopun riennoissa. Olen asiakas pankissa, jonka tyylikäs hallituksen puheenjohtaja on tokaissut, että tavalliset tallentajat eivät tuo kuin hiekkaa pankkisaliin. Hienosti sanottu!
Päätän kuitenkin nöyryydessäni rohkaistua kassa-asioille. Kotipitäjästäni konttori lakkautettiin keväällä, suunnistan siis lähimpään kaupunkiin – Kristiinankaupunkiin. Siellä totean rahakirstun olevan kiinni koko heinäkuun.
Siis täällä periferiassa ei raha liiku heinätöiden aikaan. Ajoin tuohtuneena kotiin. Kilometrejä seikkailusta tuli yli kahdeksankymmentä, ja olen edelleen rahaton ja nälissäni.
Sanomalehti jaetaan onneksi joka päivä – vielä. Otan kupposen kuumaa, niin sanotun rauhankahvin ja avaan Helsingin Sanomat.
Taitavat journalistit olivat penkoneet asioita ja lehden aukeamalla loisti kolmen vuorineuvoksen kuvat. Jokainen heistä oli eläkkeellä ja eläke on vuodessa noin puoli miljoonaa euroa. Kohtuullinen summa tehdystä työurasta, ei siinä mitään. Eläke on ansaittu.
Poltin päreeni jutun uutisesta: miehet muuttavat kirjansa Portugaliin, ettei tarvitse maksaa eläkkeestään veroa. Kahvini kulahti väärään kurkkuun ja kaadoin koko kaffelatteni keittiön lattialle. Ei ole ahneudella rajaa!
Päätin ryhtyä ahneeksi. Sain tilusjärjestelyjen yhteydessä mailleni naapurin lautaladon. Kimpaannuksissa tehty purkutyö ei kauaakaan kestänyt. Latolaudat siististi taapeliin.
Suomi on täynnä maaseudulta kauppalaan muuttaneita, joiden sisimmässä sykkii vielä juntturasydän. Myin viidessätoista minuutissa noille surkeille kaupunkiin muuttaneille nettimarkkinoilla 600 metriä lahonnutta lautaa, 4 euroa metri. Nyt oli rahaa.
Päätin lähteä tomaattien luo, tilasin matkan Portugaliin, vietän siellä aikaani marraskuusta helmikuuhun. Tiedä vaikka tapaisin vuorineuvokset torikahvilla Lissabonissa ja oppisin tästä maailmasta lisää!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
PS. Vuokrataan tuulettuva konehalli peltikatolla, iso piha ja näkymät pitkälle tulevaisuuteen!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
