Jari Sillanpää palasi kirkkoon
Jari Sillanpään tie tähtiin on kulkenut kirkon kautta. Poikakuorosta uransa aloittanut suomalaisten suursuosikki on jälleen palannut konsertoimaan kirkkoon.
TEKSTI: Lauri Kontro KUVAT: Kari Salonen
Luulajan tähtitrio
Olin silloin viisivuotias ja pääsin jakamaan Luulajan kirkkoon tulijoille virsikirjoja, Jari Sillanpää kertoo lapsuutensa ensimmäisestä musiikkikokemuksestaan. ”Se oli hienoa. Minä halusin tulla kirkkoon.”
Se todellakin tapahtui kirkossa, Ruotsin Luulajassa, jossa Sillanpään perhe asui.
”Halusin papiksi. Ihan oikeasti. Kirkossa oli tunnelmaa.”
Jarista tuli nopeasti poikakuoron jäsen. Kirkko oli hänen estraadinsa vuosien ajan, itse asiassa siihen asti kun päätti ryhtyä tosissaan laulajaksi.
”Olen kasvanut laulajaksi nuorisokuorossa.”
Kuorossa hän tosin ei ollut tähti. Eräs toinen poika sai kaikki soolot.
”Minä jäin aina toiseksi.”
Mutta juuri sen vuoksi tuntuu niin hyvältä palata takaisin kirkkoon. Jari Sillanpään joulukonsertit pidetään tänäkin vuonna kirkoissa.
Vihti, Lieksa, Raahe, Turku, Tampere, Kotka, Pori, Sipoo, Kouvola, Helsinki, Tukholma, Lontoo...
Sillanpää sanoo miettineensä usein, mitä musiikkia voi kirkossa esittää. Hän sanoo olleensa aiemmin vähän tiukempi kuin nyt.
”On jotkut dogmit. Mutta silti pitää nähdä, että kirkko on vain tila. Siellä pitää olla koko yhteiskunnan kirjo, erilaista musiikkia. Amerikassa kirkoissa svengaa gospel.”
Baarimikko karaokelaujana
Jari Sillanpää, halusitko siis aina tähdeksi? Jo silloin?
”Hain menestystä, mutta millä saralla, sitä en tiennyt. En ikinä uskonut, että minusta olisi voinut tulla iskelmätähti. Halusin tanssia tai tehdä jotain muuta. Mutta jos kerran olin siellä kuorossakin numero kakkonen, en uskonut, että minusta voisi tulla jotakin.”
Sillanpää oli kyllä pantu merkille paikkakunnalla, vaikka hän ei itse sitä huomannutkaan.
”Paikallislehti kirjoitti, että katsokaa tuota poikaa. Mutta se ei mennyt minun tajuntaani.”
Ykkönen poikakuorossa oli eräs Peter Mattei. Tänään hän on yksi Ruotsin tunnetuimpia oopperalaulajia.
”Peter laulaa nyt La Scalassa ja muilla maailman areenoilla. Hän on hyvä.”
Samasta koulusta tuli myös Elisabeth Berg, hänkin maailmanluokan laulaja, tunnettu muuan muassa Phantom of the Operan tähtenä Tukholmassa.
Mutta eihän huonosti ole menestynyt Jari Sillanpääkään. Hänestä tuli tangokuningas, Iskelmä-Finlandian voittaja, Tango-Finlandia-palkittu, Syksyn Sävelen voittaja ja suomalaisten tanssilavojen kassamagneetti.
Jari Sillanpää, miksi sitten tulit Suomeen?
”Halusin voittaa tangomarkkinat. Olin nähnyt tangomarkkinat tv:ssä eikä Ruotsissa ollut mitään vastaavaa. Tyypit veti vanhanaikaista musiikkia.”
Muutto Suomeen ei ollut itsestäänselvyys. Sillanpää oli syntynyt Ruotsissa suomalaisperheeseen. Hänellä oli vahvat siteet vanhempien kotiseudulle Kemiin, joten hän tiesi myös, mikä Suomi on. Silti hän oli yhtä hyvin ruotsalainen kuin suomalainen, kävi koulunsa Ruotsissa ja tunsi Ruotsin kotimaakseen.
Muutto Luulajasta Tukholmaan oli sama kuin jos olisi muuttanut Kemistä Helsinkiin. Maalaispoika tuli maalikyliin. Sillanpää on pohjoisen poikia.
Tukholmasta Sillanpää meni välillä Espanjaan ja sitten töihin loistoristeilijöille, jotka seilasivat Karibian merellä. Työ Karibialla ei ollut ollenkaan hauskaa. Hän palasi Tukholmaan.
Itsetunto nousee
Vaikka Sillanpää oli päättänyt, että laivaelämä sai jäädä, hän huomasi pian ottaneensa uuden pestin ja seilaavansa Suomen ja Ruotsin väliä Silja Symphonyn viinurina.
Laivalle oli hankittu karaokelaitteet, ensimmäiset koko Pohjolassa. Aina kun oli tilaisuus, Sillanpää meni laulamaan karaokeen, monesti yleisön pyynnöstä.
Sillanpää lauloi Sinatraa, Kirkaa, Reijo Taipaletta ja muita.
Siitä alkoi Jari Sillanpään toinen ura taiteilijana. Se ensimmäinen oli ollut poikakuorossa Luulajassa.
Seuraava askel oli yritys levyttää. Jari Sillanpää lähetti koelevynsä Jaakko Salolle, joka oli kevyen musiikin grand old man tässä maassa.
”Ajatella, se vaivautui vastaamaan minulle.”
Sillanpää on vieläkin innoissaan. Vastaus oli tosin vain neuvo osallistua kilpailuun. Mutta se riitti. Sillanpää alkoi panostaa tangomarkkinoihin.
”Jess. Ne laulaa smokissa ison orkesterin säestyksellä. Miljoona katsojaa.”
Jari Sillanpää alkoi alkoi laulaa tosissaan. Hän sai opettajakseen Maija Hapuojan ja vaikka uskoi, että osasi jo kaiken, niin oppi silti uutta.
Sillanpää pääsi opiskelemaan Oulunkylän Pop&Jazz konservatorioon. Ura tähdeksi alkoi olla aluillaan.
Vidgrenejä ja Lillbackoja tarvitaan
Mutta palataan tangoon. Miksi tango on iso asia tässä maassa. Senkö takia, että suomalaiset ovat niin surumielisiä?
”Se johtuu siitä, että on ollut suuria laulajia, suuria ääniä. Olavi Virta, Henry Theel, Reijo Taipale, Eino Grön.”
Eikö tangoon kuulu haikeus, melankolia? Ruotsissa tango ei menesty, koska ruotsalaiset ovat iloisia. Ja eikö tango tullut meille Argentiinasta?
”Argentiinalainen tango ei itse asiassa menestynyt meillä kovin hyvin. Sellaiset tangot kuin Sinitaivas tai Öiset kitarat ovat alun perin saksalaisia.”
Ruotsissa kuitenkin lauletaan jopa ruokapöydässä. Eikö snapsilaulu osoita iloisuutta? Ja sitten siellä on suuria nimiä kuten Evert Taube ja kumppanit.
”Snapsilaulut ovat vain traditio, ja Taubea kuuntelee tosi pieni joukko ihmisiä. Suuri vaikuttaja Ruotsin iskelmässä on Saksa, ja Ruotsissa tehdään paljon itse.”
Sillanpää sanoo, että Ruotsissa itsetunto on koholla. Sitähän me suomalaiset olemme aina kadehtineet ja pitäneet ruotsalaisia sen takia ylpeinä.
”Ruotsissa lähdetään siitä, että tehdään niin hyvää, että sillä menestytään ulkomaita myöten. Suomessa oli ennen vähän sellainen asenne, että tehdään sitä, mikä kelpaa meille, ja se riittää.”
Siis sittenkin. Puheet ruotsalaisten paremmasta itsetunnosta eivät ole tuulesta temmattuja. Länsinaapuri kulkee rinta rottingilla myös musiikissa.
”Ruotsi on aina ollut Pohjolassa ykkönen. Se tulee ihmisiin jo äidinmaidon kautta. Se on itsestäänselvyys siellä, eikä se ole millään tavalla koppavaa.”
Sillanpää näkee kuitenkin Suomen muuttuneen ratkaisevasti viime vuosikymmeninä.
’’Suomalaisten perusitsetunto kumpuaa. Nuori polvi ei ujostele. Tämä näkyy Suomessa kaikkialla.”
Suomalaiset myös menestyvät maailmalla. Täällä osataan tehdä monia asioita ainakin yhtä hyvin kuin muualla.
”Jokin Marimekko vain menee Amerikkaan. Kaikille tulee hyvä mieli kun voitetaan. Ja kun voitetaan, se muokkaa ihmisten mieliä ja tulee ajatus, että ehkä minäkin voisin luoda jotain.”
Jari Sillanpää on seurannut suomalaisia menestystarinoita. Kaksi suurenmoista menestyjää on jäänyt mieleen erityisesti, Ponssen perustaja Einari Vidgren ja Lillbacka-yhtiöiden luoja Jorma Lillbacka. Molemmat ovat maaseudun miehiä.
”Einarin kanssa käytiin raveissa. Kyllä Vidgren oli mieleenjäävä persoona.”
Sillanpää sanoo, että itsetuntoasioissa pitäisi osata ottaa oppia myös Amerikasta.
”Kaipaan Amerikasta sitä ylitsevuotavaa myönteisyyttä, mikä heillä on. Pönkitetään muita. You can do it! Se on hienoa, vaikka se meneekin kyllä joskus överiksi.”
Toinenkin asia Amerikassa pistää silmään.
”It’s a man’s world. Se on miesten hallitsema maa. Täällä kaikki on toisin. Täällä määräävät naiset. Suomi on pitkälti matriarkaalinen yhteiskunta.”
Mutta onko Suomikaan samanlainen kaikkialla? Sillanpää on kolunnut vuosia läpi tanssilavojen, konserttihallien ja kirkkojen. Miten yleisö eroaa toisistaan idässä ja lännessä?
”Suomalaiset ovat hyvää sakkia. Lännessä ollaan kuitenkin avoimempia. Turussa ja Oulussa on vähän kuin urheilujuhla, yleisö lähtee mukaan. Itä- ja Keski-Suomessa on hillitympää.”
Siis riehakkaat länsisuomalaiset ja jöröt itäsuomalaiset. Aina on luultu, että kansanluonteet ovat juuri päinvastoin.
Mutta ehkä sekin osoittaa, että Suomi on muuttunut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
