Avustajat ministerin linkkejä moneen suuntaan
1.3.202101:00
Ministereiden avustajien määrää kauhistellaan ja arvostellaan. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen alkuvaiheissa puhuttiin, että määrää vähennetään, kunhan EU-puheenjohtajuus on kunnialla hoidettu.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksessa on 65 poliittista avustajaa ja 15 valtiosihteeriä.
Pitkä matka on kuljettu siitä lähes sadan vuoden takaisesta lähtökohdasta, jolloin pääministerin avuksi nimettiin virkamiessihteeri.
Sittemmin tälle paikalle on nimetty politiikkataustaisia osaajia. Moni pääministerin sihteeri on noussut myöhemmällä urallaan pääministeriksi.
Ministerien poliittisten avustajien järjestelmä luotiin 1970-luvun alkuvuosina.
Tunnen niin ministerin kuin avustajankin hommia. Toimin opetusministeri Paavo Väyrysen poliittisena sihteerinä vuosina 1975–76, pääministeri Martti Miettusen sihteerinä vuosina 1976–77 ja valtiovarainministeri Ahti Pekkalan avustajana vuosina 1979–80.
Ensimmäinen huki oli tärkein, toinen vaativin ja kolmas tuloksellisin.
Kaikki kolme olivat erinomaisia ministereitä ja esimiehiä, joiden avustaminen oli mieluisaa ja opettavaista.
Ja sekin pitää todeta, että avustajani ministeriöissä – kauppa- ja teollisuusministeriössä 1993–95 ja puolustusministeriössä 2003–07 – ovat olleet laatujoukkoa, suoraan eturivistä.
Ministerin ja avustajan yhteistyö perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja parhaimmillaan pitempiaikaiseen tuntemukseen.
Avustaja on ministerin linkki hyvin moneen suuntaan. Avustaja tekee niitä tehtäviä, jotka ministeri hänelle uskoo. Hänen mandaattinsa on ministerin kädessä, ei missään muualla.
Se, mitä avustaja tekee ja sanoo, tulkitaan usein myös ministerin tahdoksi, vaikka näin ei olisikaan. Avustaja tulee omalla käyttäytymisellä luoneeksi kuvaa myös esimiehestään.
Yhteydenpito ministeriön sisällä, mediaan, eri sidosryhmiin ja omaan puolueeseen on avustajan arkipäivää.
Nyt tulen juttuni ytimeen. Ministeri on johtamansa ministeriön päällikkö. Virkakunta on ministerin avustajakuntaa laidasta laitaan mahdolliseen puolueväriin katsomatta.
Suomalaisen hallinnon moraalia pidetään korkeana. Meikäläisen kuva on samanlainen: virkakunta osaa tehtävänsä ja on lojaali ministerilleen riippumatta siitä, mitä politiikasta ja puolueista muutoin ajattelee. Poikkeus vahvistaa säännön.
Osaamiseltaan ja moraaliltaan vahva virkakunta on myös demokratian, oikeusvaltion ja yhteiskuntamme häiriöttömän toimivuuden tae, jota ei saa horjuttaa.
Ministeri toimii viisaasti, kun hän nojautuu asiakysymysten valmistelussa virkakuntaansa kansliapäälliköstä ja/tai valtiosihteeristä lähtien. Virkakunta valmistelee, ministeri päättää.
Sitä paitsi; mitä näkymättömämpi avustaja on julkisuudessa, sen parempi se on ministerille ja ennen kaikkea yhteisille asioille. Politiikka on politiikkaa, mutta asioita ei kannata suhteettomasti politisoida. Osoitetaan virkakunnalle luottamusta ja vastuuta.
Keskustelu avustajajärjestelmästä on pidettävä oikeasuhtaisena. Myös avustajat varmistavat omalla toiminnallaan kansanvallan toteutumista.
Tässäkin pätee se, että hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.
Kirjoittaja on ministeri.
Mitä näkymättömämpi avustaja on julkisuudessa, sen parempi se on ministerille ja ennen kaikkea yhteisille asioille.
Se, mitä avustaja tekee ja sanoo, tulkitaan usein myös ministerin tahdoksi, vaikka näin ei olisikaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
