Yliö: Energiaratkaisuilla on iso merkitys maataloudessa – broilerinkasvatuksessa kuluu litra öljyä vuodessa lintua kohti

Yksimahaiset kuten broileri tarvitsevat lisälämpöä kasvaakseen. Kuva: Rami Marjamäki

Ukrainan sota on kiinnittänyt huomion kotimaiseen huoltovarmuuteen. Kaasun ja öljyn kallistuminen ovat koko maailmantalouden huoli. Energian ja ruoan tarjonta vähenee ja hinnat nousevat. Ihmiset eivät pärjää ilman ruokaa, puhdasta vettä eikä energiaa.

Tässä yhteydessä on tärkeä tiedostaa, että maatalousyrittämisen pääasiallisena tehtävänä on tuottaa ihmisille riittävästi laadukasta ruokaa, minkä merkitys korostuu nyt entisestään.

Energia on maataloudelle tärkeä tuotantopanos näillä leveysasteilla. Maatalouden energiankulutus on ollut noin kolme prosenttia Suomen energiankulutuksesta.

Vuonna 2020 maa- ja puutarhatalouden energiankulutus vastasi noin 5,5 miljoonan puukuution energiasisältöä. Tuo määrä vastaa suuren tuotantolaitoksen vuotuista puunkäyttöä. Vuoteen 2016 nähden moottoripolttoöljyn kulutus maatilayrityksissä kasvoi, koska koneiden koot ja tehot kasvoivat, samoin etäisyydet talouskeskuksista peltolohkoille. Maatilayritysten energiankulutuksesta hakkeen osuus on ollut noin kolmannes.

Kotieläintuotantoon erikoistuneiden maatalousyritysten energiankulutus on suurempi kuin kasvinviljelyyn erikoistuneiden yritysten, joten kustannuspaineet kohdistuvat etenkin kotieläinyrityksiin. Kotieläinyrityksissä tarvitaan energiaa kasvinviljelyn lisäksi kotieläinrakennuksissa lypsyyn, eläinten ruokintaan, ilmastointiin sekä muuhun koneiden ja laitteiden käyttöön.

Nautakarja ei yleensä tarvitse lisälämpöä. Yksimahaiset tarvitsevat lisälämpöä, esimerkiksi broilerin kasvatuksessa litran öljyä lintua kohti vuositasolla. Vuonna 2020 eli ensimmäisenä koronapandemiavuonna 100 000 broilerin maatalousyrityksessä öljylasku oli noin 60 000 euroa. Viime aikoina kustannus on liki kaksinkertaistunut.

Maaseudun energia-akatemia -hankkeen mukaan maatilayrittäjien on hyvä tarkastella energiankulutusta pitkäjänteisesti. Kovina pakkastalvina ja leutoina talvina energiankulutus vaihtelee, myös hinnat vaihtelevat. Mainitun Manner-Suomen maaseutuohjelman hankkeen pohjalta maatilayrittäjien on hyvä tiedostaa tuotantomäärät ja tuotantopanokset sekä seurata energian ominaiskulutusta.

Esimerkiksi maitotilayrityksissä energian ominaiskulutus on ollut 0,3–0,9 kilowattituntia maitolitraa kohti ja sikatilayrityksissä 4–8 kilowattituntia kasvatettua lihakiloa kohti. Ominaiskulutusluvuilla voi tehdä tuotannonhaaroittain maatalousyritysten välistä sekä toimialan sisäistä vertailua vuodesta toiseen.

Kokonaisvaltaisella tarkastelulla ja toimintatapoja muuttamalla voidaan energiankulutusta vähentää ja kustannuksia alentaa. Tilusjärjestelyillä voidaan vähentää turhaa ajoa. Monivuotisia rehunurmia kasvattamalla voidaan vähentää nautakarjataloudessa moottoripolttoöljyä vaativaa kyntö-, muokkaus- ja kylvötyötä. Nautakarjan rehuna voidaan käyttää kosteana säilöttyä viljaa, mikä vähentää viljan kuivaustarvetta.

Kotimainen maataloustuotanto on ollut kaasusta, moottoripolttoöljystä ja Itämeren kulkuväylistä riippuvaista. Etenkin kaasun hinta vaikuttaa lannoituskustannuksiin.

Typpeä sitovien kasvien viljelyllä voidaan vähentää typpilannoitusta, millä vähennetään kaasuriippuvuutta. Kun typpilannoitetonnin valmistukseen tarvitaan noin seitsemän puukuution energiasisältö, havaitaan lannoiteteollisuuden olevan merkittävä maatalouden epäsuora energiapanos.

Rypsiä tuotetaan ensisijaisesti ruokatalojen tarpeisiin. Ilmajoella Koulutuskeskus Sedussa tuotettu rypsidiesel toimi koulun traktorien polttoaineena. On kuitenkin tiedostettava, että energiantuotanto voi olla vain maatalouden sivuprosessi. Koska pellot tarvitaan pääosin ruoantuotantoon, eivät peltobioenergiakasvit ole ratkaisu kansalliseen energiahuoltoon.

Ukrainan sodan myötä kotimaisen hakkeen ja polttoturpeen merkitys on noussut uudelleen esille maatalousyritysten energiahuollossa. Mikäli poikkeusolojen myötä energian hinnan nousu jää pysyvästi korkealle tasolle, voi tulla siirtymää paikallisiin, hajautettuihin energiajärjestelmiin. Se voisi tuoda uusia mahdollisuuksia kriisien hallintaan muun muassa perustamalla maatilayritysten ja yhteistyökumppanien yhteisyrityksinä biokaasulaitoksia, jotka voisivat tarjota vaihtoehdon paikalliseen energian tarpeeseen.

Osaava ja laadukkaasti toimiva maatalousyrittäjä hyödyntää tuotantopanoksia ja tuotantoteknologiaa kustannustehokkaasti, mikä vähentää alan päästöjä. Samalla on tiedostettava, että maatalouden energiahuollon uudelleen järjestäminen vaatii investointeja, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan taloudellisia kannustimia.

Risto Lauhanen

erityisasiantuntija

Matti Ryhänen

yliopettaja

Seinäjoen ammattikorkeakoulu