porkkana-Paavon pellolla

Porkkanan siemenet ovat pieniä. 

Paavo Pulkkisen luomuporkkanoita syödään ympäri Suomen. Lajikkeina Pulkkisella on Napolia, Exelsoa, Norwalkia, Negoviaa, Pantheria ja Maestroa. 

Haukivuorelaisen Paavo Pulkkisen isä viljeli aikoinaan sipulia. Yhdessä isän kanssa Paavo siirtyi luomuun, mutta kun Paavo otti tilan hoitoonsa, luomuporkkana oli hänen juttunsa.

”Luomuporkkanasta on kuluttajilla myönteinen kuva, ja sille on kysyntää. Luomuporkkana on brändi.”

Pulkkisen pellot leviävät Haukivuoren Lietlahdessa Kyyveden rannalla. Porkkanaa on kuusitoista hehtaaria ja loput vuorottelukasveilla, kuten härkäpavulla, kauralla, ohralla ja viherlannoitusnurmilla. Viljelyssä ovat myös Marja-vaimon kotitilan Hovinsalon pellot.

Ensimmäiset porkkanansa Pulkkinen kylvi vuonna 1996. Kahdesta vajaan hehtaarin lohkosta toinen onnistui ja toinen meni mönkään.

Pulkkinen ei lannistunut, vaan otti opikseen ja kasvatti alaa pikkuhiljaa.

Kuten luomumarkkinoilla yleensä, niin porkkanassakin tuli 2000-luvun alussa jakso, jolloin moni kokeili porkkanaa, markkinat tukkeutuivat ja hinta romahti. Touhu meni kannattamattomaksi.

Tämäkään ei saanut Pulkkista polvilleen, vaan hän jatkoi uskoen markkinoiden kasvuun.

Tärkeä sysäys Pulkkiselle oli, että hän sai Keskon kanssa sopimuksen Pirkka-luomuporkkanan pakkaamisesta vuonna 2005.

”Sitä ennen luomuporkkanan menekki oli ollut tempoilevaa. Luomua tarjottiin asiakkaille milloin mistäkin peränurkasta. Pirkka-tuotetta on oltava tietyssä määrässä K-kauppoja ja kunnon myyntipaikalla. Lisäksi hinnoittelu on maltillista ja laadunvalvonta tiukkaa”, Pulkkinen selvittää.

Vuonna 2008 Lietlahden tilalla investoitiin uuteen pakkaamoon. Tuon kesän viljely onnistui hyvin ja hinnatkin korjaantuivat. Yritys sai pään pinnalle, ja kannattavuus on siitä lähtien ollut kohtuullisen hyvä. Nykyinen liikevaihto on noin 600 000 euroa vuodessa.

Lietlahdessa pakataan myös kahden muun viljelijän luomuporkkanaa Pirkka-pusseihin, joten Pulkkisen vastuulla on yhteensä noin 20 hehtaarin porkkanat. Jokainen Suomen Pirkka-luomuporkkana kulkee Haukivuoren Lietlahden kautta.

Pulkkisen huoli ympäristön tilasta heräsi lukioaikana. Yliopistossa mies etsi 90-luvun alussa luomuopintoja, mutta löysi vain yksittäisiä kursseja.

”Mulle luomun pointsi ei ole siinä, että porkkana olisi eri makuinen tai sen ravintoarvo olisi merkittävästi parempi, vaan että tuotantotapa eroaa. Viljely kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin tavanomainen, eikä porkkanoissa taatusti ole jäämiä tuholaismyrkyistä tai tautiaineista. Kun torjunta-aineita ei käytä, niin mahdollisia haittavaikutuksia ei tarvitse miettiä.”

Pulkkisesta on myös järkevämpää tuottaa typpeä aurinkoenergialla, siis palkokasvien avulla, kuin uusiutumattomalla öljyllä.

Pulkkisen huippusadot ovat olleet noin 70 000 kiloa hehtaarilta, kun tavanomaisella puolella päästään jopa yli sadantuhannen kilon.

Sateettomana kesänä porkkanoista tulee pitempiä kuin märkänä, koska porkkana joutuu hakemaan vettä syvemmältä. Samasta syystä penkissä kasvaa pitempiä porkkanoita kuin tasamaalla.

Isäntä vetää maasta nipun lähes nostovalmiita porkkanoita. ”Näitten kauppakelpoisuusprosentti on 60. On pintavikaa ja äkkimutkaa.”

Maallikon silmään porkkanat näyttävät komeilta. Tämä pelto onkin Pulkkisen parhaita, kotipelto, joka on ollut pitkään luomussa. Multava ja ravinteikas.

Porkkanoiden varret seisovat tuuheasti ja terhakasti penkeissään eikä rikkakasveja näy juuri missään. Pellon kivisyys vain haittaa: porkkanoista voi tulla muotopuolia, kun ne kasvaessaan väistelevät kiviä.

”Luomuviljelyssä maitten pitää olla hyvässä kunnossa, pellon hyvärakenteinen ja ravinnetilan kohdallaan. Tavanomaisessa viljelyssä voi helpommin korjata kasvukauden aiheuttamia ongelmia sen aikana, mutta luomussa eletään 5–6 vuoden viljelykierrossa, jolloin maa yritetään ennalta hoitaa niin hyvään kuntoon, että se toimii ja tuottaa kaikenlaisissa olosuhteissa.”

Pulkkinen on kehittänyt viljelymenetelmiä, mutta silti hän huokaisee, että töitä on ”ihan poskettomasti”.

”Suvantokohtia ei juuri ole, vaan koko kesä on yhtä työhuippua. Vuoden kierto on pikemminkin kierre.”

Toukokuun alkuun mennessä edellisen vuoden porkkanat on pesty ja pakattu ja talven kestänyt varastointi ja kauppakunnostus saatu loppuun.

Samanaikaisesti on valmisteltu seuraavaa kautta: levitetty biotiittiä, tehty idätyskokeita ja viljelysuunnitelmia, kunnostettu koneita.

Toukokuun alussa alkaa maiden muokkaus ja kolmannella viikolla kylvetään ensimmäiset porkkanat tarkkuuskylvökoneella. Kylvö rytmitetään kuukauden ajalle, jotta hoitotyöt ja korjuu onnistuisivat.

Hoitotöitähän luomussa riittää: Juuri ennen taimettumista rikkaruohot liekitetään traktorikäyttöisillä nestekaasupolttimilla 1–2 viikkoa kylvön jälkeen.

Sitten levitetään harsot, jolloin pellot muuttuvat valkoiseksi mereksi. Harso estää porkkanakempin ja muiden tuholaisten pääsyn viljelyksille.

Noin kuukauden päästä harsot poistetaan. Alta paljastuu joko helpon näköinen kitkettävä pelto tai läpitunkematon rikkaruohoviidakko. Tai jotain siltä väliltä.

Seuraa rivivälien haraus ja rikkojen multaaminen kiekkomultaimella peltoon. Näin porkkanarivit paljastuvat rikkojen joukosta.

On heinäkuun alku, ja kitkentä alkaa. Pulkkisen pelloilla ahertaa kuukauden ajan parikymmentä kitkijää: siskojen poikia, kylän nuoria ja kymmenkunta venäläistä Petroskoista ja Pietarista.

Pellolla mennään kontillaan rivi riviltä. Kollegalla Jepualla on käytössä ryömijä, jossa kitkijät makaavat mahallaan lavetilla, mutta Pulkkisen traktorivetoista prototyyppiä ei päästy testaamaan heinäkuun märkyyden takia.

Kitkennän jälkeen rivivälit jyrsitään odottamaan porkkanan multausta. Multauksella estetään rikkojen kasvu penkkiin ja porkkananpäiden vihertyminen.

Nosto ja pakkaaminen alkavat yleensä elokuun lopulla. Nostamassa on osin sama viiden hengen porukka, joka työskentelee pakkaamolla talvisin.

Ensin nostetaan vain se, mitä seuraavana päivänä pakataan. Syyskuun puolivälin jälkeen aletaan nostaa suoraan varastoon kuution laatikoihin.

Nosto jatkuu lokakuun puoleenväliin. Siitä eteenpäin on lajittelua ja pakkaamista. Ne porkkanat, jotka eivät kelpaa luomuporkkanapussiin, menevät kuorimon kautta Lieksan Laatuherkuille, missä niistä tehdään luomuporkkanasosetta.

Kakkoslaatua myydään myös pienille kuorimoille, jalostajille ja suoramyyjille ympäri Suomea. Yli jäävät päätyvät vitamiinipaukuiksi naapurin limousinekarjalle.

Paavo Pulkkinen on 41-vuotias. Marjalla ja Paavolla on 8-vuotias Milena-tytär. Perhe on rakentanut viisi vuotta sitten talon Lietlahden tilan maille järven rannalle.

Talo on valmis, mutta piha – niin, sekin on luomua. ”Mitään en ole ehtinyt tehdä pihalle, vaikka joka kesä olen meinannut. Nuorempana intoa riitti loputtomasti. Nyt olen ruvennut kaipaamaan katkoa ja irtiottoa, kesälomaa.”

”Mutta työn ehdoilla mennään, sillä tuotanto on niin vaativaa, että jos hetkeksi herpaantuu, seuraukset näkyvät”, Pulkkinen toteaa.

Harrastuksille ei ole aikaa. Jos olisi, mies kävisi pelaamassa vaimon kanssa sulkapalloa ja lapsen kanssa hän voisi nikkaroida puutöitä.

”Isoimmat investoinnit on tehty viisi vuotta sitten ja suurimmaksi osaksi maksettu pois. Nyt voisi vähän pienentää määriä ja saada vähemmällä tekemisellä elämänlaatua.”

Pulkkinen haaveileekin löytävänsä yhteistyökumppaniksi toisen viljelijän, jonka kanssa voisi jakaa tehtäviä. Toinen voisi huolehtia töistä sillä aikaa, kun toinen pakkaa matkalaukut tai pitää sen pihanrakennusloman.

Haastattelun aikana puhelin soi pari kertaa. Pulkkinen sopii porkkanan nostoista ja palaa sitten pohtimaan, missä nyt mennään.

”Ilmassa on tätä laajemminkin, väsymistä vihannestuotannon tiukkuuteen. Kaupan maailma ja odotukset kovenevat koko ajan. Tuotanto keskittyy harvoille, ja vastuu ja riskit kasvavat. Tätä aletaan rinnastaa teollisuuteen.”

Pulkkinen on vaistonnut liikemaailmassa ajattelun, että viljelijöiden pitäisi pystyä eliminoimaan luontoon ja kasvuoloihin liittyvät epävarmuudet. Se ei ole mahdollista.

”Pahimmilta riskeiltä vältyttäisiin, jos viljeltäisiin keskenään verkottuneissa yrityksissä, hajautetusti ja mahdollisimman luonnonmukaisesti.”