Ovatko maa- ja metsätalous-ministerin silmät auenneet?

Perussuomalaisten maaseutuohjelma on vaatinut energiatuotantoon jo pitkään uusiutuvan kotimaisen polttoaineen lisäämistä. Se oikea-aikaistaisi taimikonhoitoa ja harvennushakkuista hyötyisi metsänomistajan lisäksi mekaaninen puunjalostus.

Edellisen hallituksen suurteollisuuden edunvalvojan superministeri Mauri Pekkarisen potku metsäomistajia vyön alle tuntuu pitkään hajautetun energiantuotannon kehityksen jarruna, sillä 100 kW:n tariffiraja hidastaa bioenergia-alan tutkimusta, investointeja ja uusien työpaikkojen syntyä. Pieni mies aiheutti suuren ongelman.

Energiajohtaja Esa Härmälä todisteli Reisjärven laitevalmistajavierailun yhteydessä antamassaan haastattelussa tariffirajan tarpeellisuutta. Hän sanoi Keskipohjanmaan haastattelussa hajautetun energiantuotannon hallinnoinnin tulevan kalliiksi, mistä syystä raja on tehty.

Miten kaikille pienillekin sähkönkuluttajille kannattaa asentaa reaaliajassa toimiva mittari ja lähettää sähkölasku? Härmälän ajatus ei herätä luottamusta.

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti 20.7. kepun puheenjohtaja Juha Sipilän uusista tuulista. Hän povaa 200 000 uutta työpaikkaa vihreään biotalouteen. Meikäläisen korteista ennustus jää huomattavasti pienempiin lukuihin, mutta kylläkin kymmeniin tuhansiin. Sipilän povaus liittyy väkevästi vaaliteemaan.

Juankoskella 20.7. puhunut maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinenkin on alkanut liputtaa uusiutuvalla polttoaineella tuotetun energian puolesta. Samoin ministeri Jyri Häkämies kertoi 24.7. hyväksyvänsä bioenergiantuotannon. Nykyhallituksen tukipolitiikka laittoi esteitä varsinkin haketta käyttävälle energiantuotannolle.

Koskinen lisäisi kotimaisten energiavarojen käyttöä. Suomen vuotuisesta energiantarpeesta tuodaan kaksi kolmasosaa ulkomailta. Viime vuonna erilaisia energiatuotteita tuotiin 13,5 miljardin euron arvosta. Tavoitteena tulee olla lisätä kotimaassa tuotetun energian osuutta ja vähentää tuontienergia-riippuvuutta.

Eri intressipiirien vaikutuksesta päättäjien asenteisiin kansantaloudellinen hyöty eli pääasia tahtoo unohtua tai muuntua harvojen taustavaikuttajien hyödyksi. Koska hakkeella ja turpeella kannattava energiantuotanto edellyttää lämmön hyötykäyttöä, valtiovallan tulisi ohjata kehitystä niin, että pienetkin taajamat voisivat käyttää uusiutuvalla polttoaineella tuotettua energiaa.

Tällöin raaka-aine käytettäisiin lähellä kasvupaikkaa, jolloin kustannustehokkuus olisi paras. Hoidettujen metsien kasvu näkyisi samalla avartuneina maisemina. Harvennetut tienvarsimetsät vähentäisivät ilmeisesti myös hirvikolareiden määrää.

Puuttomat ja pensaattomat rantaniityt järvimaisemineen lepuuttaisivat turistin silmää huomaamaan, kuinka paljon Suomessa on kauniita vesistöjä. Toivottavasti perussuomalaisten pitkään ajama linja ja ministereiden muuttunut asenne näkyvät myös kauppataseen etumerkissä.