Susikonflikti kärjistyi

Perhossa Keski-Pohjanmaalla otettiin toissaviikonloppuna laki omiin käsiin ja tapettiin luvatta kolme sutta. Nykylakien mukaan se on törkeä metsästysrikos.

Kunhan juttu etenee käräjille ja lainvoimaiseen tuomioon asti, pääsemme todistamaan historiallisen ankaraa tuomiota. Luvatta tapetun suden arvoksi lainsäätäjä on määrittänyt noin 9 000 euroa.

Ihmetellä täytyy, jos syyllisiksi todetut selviävät edes ehdonalaisella vankeudella.

Suomen riistakeskus ehätti tuomitsemaan susien luvattoman tappamisen. Vahvistamattoman tiedon mukaan yksi epäillyistä istuu riistakeskuksen korkeissakin luottamuselimissä.

Susista suurta meteliä pitänyt ja luvattomat tapot johdonmukaisesti kiistänyt Suomen Metsästäjäliitto on ollut hiljaa.

Riistakeskuksen mukaan toistaiseksi ei ole löydetty tyydyttäviä keinoja pelkojen, uhkien tai vahinkojen estämiseen siten, että samalla voitaisiin turvata susilaumojen säilyminen Suomen luonnossa kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Ennen EU-aikaa Suomi pärjäsi susien kanssa. Nyt maan ylimmät riistaviranomaiset ovat EU:n lyhyessä talutusnuorassa, tai ainakin antavat ymmärtää olevansa.

Maaseudun ihmisistä valtaosa äänesti koko EU:hun liittymistä vastaan. Sinne Suomi kuitenkin meni. Suurpetoasioiden hoito koetaan yhdeksi erittäin kielteiseksi asiaksi sopassa, jossa EU:lla on suurin kauha.

Perhon tapaus on räikein esimerkki niiden ihmisten turhautumisesta, jotka asuvat susien kanssa samoilla reviireillä.

Maaseudulla koetaan kiukkua ja voimattomuutta nykyistä suurpetopolitiikkaa kohtaan. Suurpedoista hankalin eläin on susi, sen myöntävät lähes kaikki.

Suomessa ei ole laajoja asumattomia erämaita, joissa satoja susia voisi elää ilman ihmiskontaktia. Toisin on muualla Euroopassa, missä sudet voivat asua esimerkiksi vuoristoissa.

Harvalukuisin asutus on Suomen Lapissa, mutta se on poronhoitoaluetta ja siellä susia ei suvaita. Kuluvan metsästysvuoden aikana 1.8. alkaen poronhoitoalueella on tapettu Suomen riistakeskuksen luvilla 13 sutta.

Itärajan ja poronhoitoalueen etelärajan yli susia vaeltaa poronhoitoalueelle jatkuvasti lisää.

Poronhoitoalueen ulkopuolella maa- ja metsätalousministeriö sallii enintään kymmenen suden tappamisen. Neljällä pyyntiluvalla on tähän mennessä tapettu kolme sutta.

Kahdentoista suden tappamiseen haetut luvat Suomen riistakeskus on evännyt. Kahden suden tappolupahakemus odottaa ratkaisua.

Poliisilla on mahdollisuus myöntää tappolupa turvallisuutta uhkaaville susille. Näiden lupien nojalla on tapettu neljä sutta.

Yksi susi on jäänyt junan alle.

Susia on yli 50 valtiossa, itärajamme takana Venäjälläkin kymmeniä tuhansia. Suomen susikannan kooksi riistantutkimus arvioi 180–200.

Suden yhtä saaliseläintä metsäpeuraa on maailmassa vain Suomessa ja Venäjällä, yhteensä enintään muutamia tuhansia. Suomen metsäpeurakanta on huvennut samalla, kun suurpedot ovat lisääntyneet.

Myös Suomenselällä, jonka ytimessä Perho on, metsäpeura on susien saalista. Suomenselän metsäpeurakannan kasvu on pysähtynyt, Kuhmossa ja muualla itärajan pinnassa metsäpeurojen määrä on puolittunut.

Suomen sudenhoitosuunnitelma on menossa uusiksi. Jospa seuraavassa suunnitelmassa ihan oikeasti otettaisiin huomioon sosiaalinen kestävyys, susialueilla asuvien ihmisten tunnot. Ja sen jälkeen toimittaisiin niin, ettei maaseudun asukkaiden tarvitsisi tuntea susipelkoa.

Nykyisen sudenhoitosuunnitelman kansalaiskuulemiset kiertänyt Jukka Bisi selvitti etukäteen hätäpoistumistiet niiden paikkakuntien yleisötilaisuuksista, joissa tunnelma oli kuumin. Tulevissa kuulemisissa tunnelma on taatusti vielä kuumempi.

Monet kentän miehet ovat sitä mieltä, että Suomen susien pannoittaminen ei enää palvele tutkimusta. Susien reviirikäyttäytymisestä, lisääntymisestä ja ravinnosta tiedetään jo tarpeeksi.

Pantasusista on ainakin se hyöty, että niiden liikkeistä voidaan antaa tietoja metsästyskoirien omistajille. Lahden riistapäivillä esitettiin toivomus, että susipuhelin palvelisi myös tammi–helmikuussa, jänis- ja kettukoirien omistajia.