Hiilensitojakoivuja istuttamassa
26.6.201702:00
Istutin perheen kanssa keväällä koivuntaimia hakkuualalle Mäntsälään. Vierumäellä kasvatettuja kennotaimia pantiin 2 700 kappaletta runsaan puolentoista hehtaarin alalle.
Maasto oli soistuvaa, rehevää kangasta. Ennen avohakkuuta siellä kasvoi kuusikko, joka oli erittäin lahoa, vaikka se ei ollut mitenkään erityisen vanhaa.
Puulajin ja maan käsittelyn valinta oli helppo. Ala ojitusmätästettiin ja kaivurikuski nosteli kunnon savimättäitä parituhatta kappaletta hehtaarille.
Kuusta ei voinut juurikäävän aiheuttaman tyvilahon vuoksi missään tapauksessa istuttaa eikä mäntyä rehevyyden vuoksi. Siispä löimme maahan rauduskoivua. Ei ollut oikein kovaa hommaa, kun maa ei ollut kivistä ja mättäät odottivat valmiina.
Koivun paha tuholainen on myyrä ja toinen hirvi. Hirvi estää usein koivun viljelyn, mutta kyseinen istutusala on aivan ison tien vieressä, joten toivon etteivät hirvet sinne ainakaan asumaan jää.
Myyrästä minulla on jo kokemuksia viereiseltä istutusalalta kymmenen vuoden takaa. Jyrsijät tekivät hyvin kasvuun lähteneistä puolitoista vuotta vanhoista koivuista tulitikun kokoisia pätkiä ja pinosivat ne vielä taimen tyvelle oikein nätiksi pinoksi. Jokainen taimi käytiin huolellisesti läpi.
Lähes kaikki koivut kuitenkin lähtivät vielä tyveltä kasvamaan ja selättivät heinikon, joten paikalla on nyt kohtalaisen sorea koivikko.
Nyt ei pitäisi olla oikein paha myyrävuosi, ehkäpä ne pysyvät loitolla tällä kertaa.
Koivuntaimet eivät ole kovin halpoja, yli 30 senttiä kappale, eikä mätästyskään. Kustannuksia säästyi, kun istutustyö tehtiin itse. Kannattavuus ei kuitenkaan liene kovin kummoinen. Kun alkukustannukset korkoineen ynnää eteenpäin 60 vuodelle, täytyy vaneritukista saada kova hinta, jotta tuottoa jää.
Pohdiskelin istuttaessa, että kannattako taimia pistää niin taajaan kuin 1 600 kappaletta hehtaarille. Jos olisinkin kuokkinut vain tukkipuuksi yltävät maahan? Nyt istutustaimista yli tuhat kaadetaan ennen päätehakkuuta.
Kun kivennäismaata paljastuu paljon, alalle puskee todennäköisesti luontaisesti runsaasti koivua. Taimikonhoidossa luontaiset puut poistetaan tai harvennetaan myöhemmin kuitupuuksi. Paras jalostuslaatu jää tukiksi.
600 taimea vähemmän olisi säästänyt kustannuksia ainakin parisataa euroa, mikä kasvaa viiden prosentin korolla 60 vuoden kiertoajalla neljääntuhanteen euroon.
Mutta taimet pistettiin Metsäntutkimuslaitoksen ohjeiden mukaisesti. Se on sitten varmaa, että raivattavaa riittää.
Toukokuussa oli kuukauden verran erittäin kuivaa ja pelkäsin, että sinne kuiviin savimättäisiin taimet kuivuvat. No, ei ole tarvinnut enää pelätä.
Kun metsiä istutetaan, hoidetaan ja hakataan, ainespuun kasvu nopeutuu. Suomen metsät kasvoivat 50 vuotta sitten alle 60 miljoonaa kuutiota vuodessa ja nyt 110 miljoonaa ja lisää tulee. Puu tuottaa metsänomistajille tuloa ja yhteiskunnalle varaa palkata vanhuksille hoitajia.
Ympäristöväki ja jotkut äänekkäimmistä tutkijoista huutavat, ettei Suomessa hakkuita voi lisätä, kun metsien hiilivarasto vähenee. Tiedä sitten, moniko näistä huutajista on taimia istuttanut.
Hiiltä pitää sitoa vielä 50 vuoden päästäkin. Siinä koivuni (tai pikemminkin lasten tai lastenlasteni) ovat oikein erinomaisia, arvelen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
