Puolustuslinjassa sukupolven mentävä aukko

Jos puolustuslinjassa on kokonaisen sukupolven, nuoren, parhaimmassa kunnossa olevan sukupolven, mentävä aukko, väittäisin tilanteen olevan erittäin heikko. Juuri sitä meidän puolustuksemme kumminkin on tällä hetkellä.

Meillä on kasvanut kokonainen sukupolvi ilman kunnollista puolustus- ja turvallisuuspoliittista keskustelua.

Viime vuosien ja jopa parin vuosikymmenen aikainen ”keskustelu” on rajoittunut lähinnä pelkkään poteroista huuteluun puolin ja toisin. Edes vuoden 2012 turvallisuuspoliittisen selonteon aikaan ei käyty asiasta laajamittaista keskustelua.

Vielä alkuvuodesta olin kovasti sitä mieltä, että Nato-keskustelu ei kuulu eurovaaleihin, koska Euroopan parlamentti ei siitä päätä. Nyt olisi kumminkin jo korkea aika kaivautua poteroista ulos ja istua neuvottelupöytään.

Puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta, Suomen linjasta, on käytävä avoin ja perusteellinen kansalaiskeskustelu – myös puolueissa ja puoluerajojen yli. On päivitettävä tiedot tälle vuosituhannelle ja vuosikymmenelle. On kuunneltava toisiamme sekä keskusteltava perin pohjin kääntäen auki kaikki kysymykset, pelot, mietteet ja faktat.

Keskustelun aika on juuri nyt, eikä sitä keskustelua saati sitten Suomen linjaa tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi päätetä hetkessä. Asia liittyy myös Euroopan parlamentin vaaleihin, sillä osa ihmisistä toivoo Euroopan unionin roolin muuttuvan myös puolustus- ja sotilasliitoksi.

Tästä on puhunut muun muassa demareiden eurovaaliehdokas Mikael Jungner, eikä hän suinkaan ole ainoa. Saman asian nosti esiin myös eläkkeelle jäänyt korkea-arvoinen sotilas eräässä keskustan kunnallisjärjestön vuosikokouksessa.

Eräs tuttavani totesi asiasta fiksusti Facebookissa: ”Vaikka olen eri mieltä, ymmärrän, jos joku on sitä mieltä, että Ukrainan tapahtumilla ’ei ole vaikutusta’ Suomen turvallisuuspoliittiseen tilannearviointiin.

Vaikka olen eri mieltä, ymmärrän, jos joku on sitä mieltä, että ’keskellä kriisiä’ ei voi tehdä uusia arvioita turvallisuuspoliittisista perusratkaisuista. Mutta sitä en ymmärrä, miten niin moni yrittää olla noita kahta edellä mainittua – keskenään ristiriidassa olevaa – mieltä yhtä aikaa.”

Keskustellaan ja perehdytään asiaan nyt perin pohjin ja luodaan suuntaviivat vuosiksi eteenpäin, jottei tarvitse jatkuvasti aloittaa poteroista huutelua uudelleen ja uudelleen.

Meillä täytyy olla yhteinen kanta myös Euroopan unionin suunnasta – puolustusliitto sotilasjoukoilla vai rauhan ja vakauden liitto ilman sotajoukkoja?

Minä kannatan jälkimmäistä. Entä sinä?