Voisiko sote lisätä lääketurvallisuutta?

Sähköinen resepti on luotu varsin esteettömäksi ja käyttäjäystävälliseksi, mutta onko se riittävän turvallinen? Miten nykyinen sähköinen lääkemääräys toimii?

Kaikki sähköiset reseptit tallennetaan keskitettyyn tietokantaan, jota kutsutaan Reseptikeskukseksi. Rekisterinpitäjänä on Kela.

Valtakunnallinen Reseptikeskus sisältää kaikki sähköiset reseptit apteekkien toimitusmerkinnöin. Sähköiset reseptit toimitustietoineen säilyvät keskuksessa 2,5 vuotta. Sen jälkeen ne siirtyvät Reseptiarkistoon. Terveydenhuollon ja apteekkien käytettävissä ne eivät enää silloin ole.

Reseptiarkiston tietoja voidaan käyttää valvontaan, lääketurvatoimintaan, lääkekorvausten maksamiseen ja tutkimukseen vielä 10 vuotta sen jälkeen, kun ne ovat siirtyneet arkistoon. Arkiston tietoja voivat käyttää muun muassa Valvira, aluehallintovirastot, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Kela ja Lääkehoidon kehittämiskeskus.

Laki sähköisestä lääkemääräyksestä säätää sähköisen reseptin käyttöönoton pakolliseksi apteekeille, terveydenhuollon toimintayksiköille ja terveydenhuollon toimintayksiköiden tiloissa vastaanottoa pitäville ammatinharjoittajille. Alle 5 000 reseptiä vuodessa määräävien terveydenhuollon yksiköiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sekä sosiaalihuollon palvelun antajien ja Ahvenanmaalla toimivien yksiköiden on otettava sähköinen resepti käyttöön kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Nykyisen sähköisen reseptin etuja on muun muassa se, että lääkkeen voi hakea valitsemastaan apteekista. Lisäksi resepti on aina tallessa ja omista sähköisistä resepteistään saa selkeän yhteenvedon. Reseptin uusiminen on mahdollista myös apteekin kautta.

Oma-kanta -nettipalvelussa omien tietojen käyttö ja katseleminen on helppoa pankkitunnuksilla, sähköisellä henkilökortilla tai mobiilivarmenteella.

Kaikilla terveydenhuollon toimipisteillä ja apteekeilla on käytössään yhtenäiseen lääketietokantaan perustuvat tiedot. Tietokannassa on myös tiedot korvattavista perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista.

Lääkäri, hoitava sairaanhoitaja, farmaseutti tai proviisori voi tarkistaa potilaan suostumuksella kokonaislääkityksen ja ehkäistä lääkkeiden haitallisia yhteisvaikutuksia ja päällekkäisyyksiä.

Onko tämä tiikerinloikka lääketurvallisuuteen? Tulee mieleeni ehdotus, voisiko sähköistä reseptijärjestelmää kehittää enemmän itseohjautuvaksi lääketurvallisuuden lisäämiseksi.

Uskon, että nykyisenä digiaikana olisi mahdollista koodata järjestelmään sellaiset lääkkeet ja lääkeaineet, jotka eivät missään tapauksessa sovi samalle potilaalle tai ne sopivat huonosti, ja järjestelmä ehdottaisi vaihtoehtoista lääkettä. Tai sinne koodattaisiin lääkkeet, jotka voimistavat tai mitätöivät toistensa vaikutuksia.

Kehittyneempi sähköinen reseptijärjestelmä näyttäisi punaista vilkkuvaa valoa toistensa kanssa käymättömien lääkkeiden kohdalla ja ehdottaisi hoitavalle lääkärille vaihtoehtoista lääkettä tai erityistä huolellisuutta tällaisen lääkemääräyksen annossa.

Vain lääkärin kuittaus poistaisi tuon punaisen valon lääkelistalta (vrt. hoito- ja lääkkeentoimittamisvahingot). Voisiko uusi sote-järjestelmä ottaa sähköisen reseptin kehityksessä tällaisen digiloikan lääketurvallisuuden eteen?

Yksittäiselle potilaalle ja yhteiskunnalle palkkiona tästä olisi yksilön terveempi elämänkaari vauvasta vaariin pienemmin kustannuksin ja inhimillisin kärsimyksin.