Lukijalta: Metsäkeskuksen hitaus saattaa pian uhata suojeluhaluja

Metsänomistajan vapaaehtoisesti suojelema metsä. Kuvituskuva. Kuva: Aune Sinkkonen

Haluan suojella metsääni, mutta toistaiseksi hakemus on jämähtänyt liikkumattomaan jonoon Metsäkeskuksen tietojärjestelmäuudistuksen ongelmien takia.

Olen osakkaana metsäyhtymässä, jonka yhdelle kiinteistölle haettiin määräaikaista ympäristötukea viime vuonna. Hakemus on kirjattu Metsäkeskukseen 2.9.2024, ja sen jälkeen asiasta ei ole kuulunut yhtään mitään.

Tiedustelin tammikuussa hakemuksen tilaa sen laatineelta metsäpalveluyrittäjältä, joka pahoitellen totesi, että hän lähetti viime vuonna yli 50 tukihakemusta Metsäkeskukseen, eikä yhdestäkään hakemuksesta ole vielä tullut korvauksia metsänomistajalle.

Soitin myös Metsäkeskukseen, eikä sieltä osattu sanoa muuta kuin että hakemukset ovat pahasti ruuhkautuneet tietojärjestelmäuudistuksen ongelmien takia. Ei pystytty antamaan mitään arviota, milloin päätös voisi tulla.

Metsien hiilinieluista, ennallistamisesta ja monimuotoisuuden säilyttämisestä on puhuttu paljon, varsinkin viime aikoina. Maa- ja metsätalousministeriö myöntää budjetissaan varat näitä tukeviin toimiin, kuten ympäristötukeen. Metsäkeskuksen tehtävä on sitten jakaa myönnetyt varat, mutta se ei ole nyt pystynyt täyttämään tehtäväänsä.

Erilaiset ongelmat alkoivat kasaantua joulukuussa 2023, kun Metsäkeskus päätyi säästösyistä muutosneuvotteluihin sekä lopettamaan henkilökohtaisen metsäneuvonnan ja ympäristötukihakemuksissa avustamisen. Samalla tukihakemuksien valmistelu siirtyi metsänomistajien itsensä ja kaupallisten toimijoiden varaan. Toimijan valmistelutyöstä saama palkkio on sidottu myönnettävän tuen suuruuteen, eli valmisteluun ryhdyttäessä ei ole tiedossa, saako metsänomistaja ylipäätään tukea ja metsäpalveluyrittäjä mitään korvausta tekemästään työstä.

Metsäkeskuksen tiedotteen (13.2.2025) mukaan viime vuoden loppuun mennessä oli saapunut noin 750 ympäristötukihakemusta.

Tänä vuonna ympäristötukeen on varoja noin 20 miljoonaa euroa. Rahaa on siis tarjolla suojeluun ja ennallistamiseen, mutta se pitäisi saada paljon nopeammin ja varmemmin jakoon.

Jatkuessaan näin tilanne ei voi olla vaikuttamatta sekä metsänomistajien että valmistelussa avustavien yritysten motivaatioon koko suojelua kohtaan – etenkin, kun puukaupassa hinnat ovat korkealla tasolla. Jos suojelukorvauksen maksu venyy epämääräiseen tulevaisuuteen, saattaa metsänomistajan mieleen nousta vaihtoehto ottaa kohteesta tulot myymällä puusto valtion sijaan metsäfirmalle.

Varpu Sihvonen

Helsinki